Terveysportin monipuolistuvaa sisältöä: hoitojen vaikuttavuus, neuvolatyö, kuntoutus…

Laajeneeko Terveysportin tarjonta hiipimällä ja salaa? Ei sentään, kyllä uutuuksista tiedotetaan mutta infovyöryyn tunnetusti hautautuu paljon hyödyllistä.

Oletko huomannut että Terveysportin ’Viranomaistieto’ –otsikkoon sisältyy aineistoja, joista on hyötyä niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin.

Mukana ovat THL,  KELA ja STM sekä  laajat kuntoutus-  ja sosiaalialan tietoportit.
Esimerkiksi perusterveydenhuollon tarpeisiin on tarjolla neuvola- ja kouluterveydenhuollon informaatiota.  Ja kaikille terveydenhuollon tasoille taas on hyödyllinen Ohtanen, joka  sisältää suomenkielisiä tiivistelmiä terveydenhuollon menetelmien arviointiraporteista sekä raporttien perustietoja. Eli siis tuikitärkeää tietoa, onko tietyllä hoidolla tai teknologialla todella tepsivää vaikutusta.

Mitä pitäisi tehdä kun tiedon jakaminen ei riitä?

Hoitosuositusten toteutuminen kentällä voi olla vajavaista eikä  suositus  siis välttämättä edistä hoidon laatua.  Vaikuttavuustutkimusten auktoriteetti Paul Glasziou on julkaissut aiheesta työtovereineen  taannoin parikin artikkelia*, mm. kiinnostavan systemoidun katsauksen. Sen kohteena olivat tutkimukset (11 kpl), joissa on selvitetty missä määrin hoitosuosituksilla on vaikutusta  lääkärin mielipiteisiin, päätöksiin ja lopulta hoidon toteuttamiseen.
Mukaan otettiin tutkimukset, joissa hoitosuositus toteutumisen onnistuminen määriteltiin neliportaisella prosessilla hoitosuosituksen hyödyntämisen mallintamiseksi. 

• Tietoisuus hoitosuosituksen olemassaolosta
• Samaa mieltä oleminen hoitosuosituksen sisällöstä
• Omaksuminen:  hoitosuosituksen soveltaminen valikoituihin potilaisiin
• Pitäytyminen:  hoitosuosituksen soveltaminen kaikkiin sopiviin potilaisiin

 
Putkivuoto vie puhtia hoitosuositukselta

Kirjoittajat rinnastavat tuloksensa vuotavaan putkistoon, joka hukkaa tehostaan lisää ja lisää.  Neliportaisen mallin jokaisella askelmalla hoitosuosituksen toteutuminen kutistuu ja lopulta sen toteutuminen jäi kokonaan tai osittain vaillinaiseksi siis kahdella potilaalla kolmesta – eli 66%:lla.  Analysoidut tutkimukset olivat eri erikoisaloilta ja maantieteellisesti niin Yhdysvalloista, Euroopasta kuin Aasiastakin.  Eli ilmiön yleisyydestä eri terveydenhuoltojärjestelmissä saatiin samansuuntaisia tuloksia.

Olisi varmasti tärkeää selvittää voidaanko hoitosuosituksien toteutumista edistää  liittämällä automaattisia muistutteita potilastietojärjestelmään auttamaan lääkäriä toteuttamaan suosituksen mukaisia päätöksiä. 
Vai olisiko sittenkin panostettava laadukkaaseen vuorovaikutteiseen täydennyskoulutukseen?  Pelkkä tiedonjakaminen hoitosuositusten tai passiiviluentojen muodossa ei sellaisenaan näytä tuottavan pulmaan ratkaisua.


* Mickan, Burls, Glasziou: Patterns of ‘leakage’ in the utilisation of clinical guidelines: a systematic review  Postgrad Med J 2011; 87:670-679 [kokotekstilinkki]

* Scott and Glasziou: Improving effectiveness of clinical medicine: the need for better translation of science into practice Med J Aust 2012; 197 (7): 374-378 [kokotekstilinkki]

Ovatko nämä lääkehakutekniikat hallussa?

Toimin tietokantataitojen käyttökouluttajana. Usein esitän terveyskeskuksen, suun terveydenhuollon tai työterveyshuollon johdolle kysymyksen "Onko teillä toteutettu Terveysportin käyttökoulutusta?". Tavallinen vastaus on:  ”Eipä  taida olla koulutettu”.   Jos on koulutettu,  niin vastaus on yleensä seuraavanlainen:  ”Joo, kyllä täällä on sellainen luento ollut… Olikohan se viime vuonna? Vai toissa vuonna?....”.

Voiko luentoa kuunnellen oppia hyvät Terveysporttitaidot?

Riittäisikö parin tunnin luento valmentamaan  lääkäriä, hammaslääkäriä tai hoitajaa tietokantojen käyttöön? Terveysportissa on 300 tietokantaa, ja niiden käyttömahdollisuudet ovat hyvin laajat.  Ja ammattiryhmien omat tietotarpeetkin ovat aika erilaiset. 

Alla esimerkkinä yhden ainoan tietokannan kahdeksan käyttömuotoa tai -tilannetta.  Niiden avulla  'Lääkkeet ja hinnat' tietokannasta terveydenhuollon  ammattilaiset saavat paljon enemmän irti kuin pelkällä peruskäytöllä. Aika harva kuitenkin tuntee ne kunnolla. Voikin kysyä mitä hyötypotentiaalia lukuisista muista Terveysportin tietokannoista jääkään käyttämättä?

Ammattitason taitojen hankkimisesta 

Yksittäiset luennot harvakseltaan pidettynä eivät taida tuottaa kovin merkittävää tietokantataitojen lisääntymistä.  Tepsivämpää olisi kouluttaa henkilöstöä käytännönläheisesti työaseman ääressä  - tai vaikkapa verkkokurssilla.
’Terveysportin tehokäyttö’ verkkokurssin käyneistä  vähintään 85%  kokee oppineensa paljon uutta ja katsoo, että tietokannoista on työssä nyt selvästi enemmän hyötyä. Saman hyötykokemuksen ovat kokeneet  sekä lääkärit että hoitajat niin avoterveydenhuollossa, suun terveydenhuollossa kuin työterveyshuollossakin.

Hyödyllinen tietotulva työterveyshuollossa - otetaanko siitä hyöty irti?

Terveysportin tietokantoja saatetaan käyttää vajavaisesti, tästä olen aiemmin raportoinut tässä blogissa ja myös Duodecim-lehdessä kirjoituksessa  ”Vajaakäyttö vaivaa Terveysporttia”.
Myös työterveyshuollossa Terveysportin vajaakäyttö voi olla pulma, oli sitten kyse sairaanhoidosta tai työterveyshuollon lakisääteisestä toiminnasta.

Eivätkä Terveysportin tietokannat edes ole työterveyshuollossa kaikki kaikessa.  Ei sinne päinkään.  Monet muut tietokannat sisältävät runsaasti tärkeää ajantasaista  työlääketieteellistä tietoa mm. altisteista, määräyksistä, käytännöistä.
 

Kuinka tietokantoja osataan käyttää?  - Mittaustuloksia

Tämä tehtiin osaamiskartoituksella, joka perustuu arkityön potilastilanteisiin (12 kpl). Mittaus tehtiin viidessä suurehkossa työterveyspalveluorganisaatiossa (75 työterveyslääkäriä, 130 työterveyshoitajaa). Tulokset osoittivat tietokantojen käyttövalmiuksien kehittämistarvetta molemmilla ammattiryhmillä. Esimerkiksi yli puolet vastaajista ei hyödynnä työssään potilasneuvonnan tietolähteinä Terveyskirjastoa tai Terveysportin integroituja potilasohjeita ja vain 10% vastaajista hyödyntää TUKES:n kemikaaliturvallisuuden tietokantaa  työssään.

Pahimmillaan tilanne on se, että ajantasaista informaatiota tarjoavia tietokantoja käytetään liian vähän ja organisaation intraan tuotetaan omia dokumentteja tyydyttämään tietotarpeita. Ja tämä saattaa olla suoranaista myrkkyä resurssien järkevälle käytölle, vrt oheiset laatutekijät.

  

Take-home-message: myös työterveyshuollossa kannattaa laaja-alaisesti hyödyntää tietokantoja ja omassa intrassa kannattaa jakaa vain välttämättömin. Lisäksi lääkärit ja hoitajat  tulee luonnollisesti valmentaa osaaviksi tietokantojen käyttäjiksi.

Uhkaako verkkokurssi unohtua? Mikä on verkko-opettajan vastaisku?

Verkkoperustaisessa koulutuksessa on tietty riski. Täydennyskoulutus esimerkiksi voi unohtua työtekijältä akuuttien työkiireiden alle.  Koulutuksen onnistumisen takaamiseksi organisaation kannattaakin  sisäänrakentaa toteutukseen työaikaresurssi & opiskelurauha koulutettavalle opiskelua varten. 
Tästä huolimatta verkko-opiskelun vapaus ajasta ja paikasta voi olla kaksiteräinen miekka koska verkkokurssi ei loju työpöydällä vaatimassa huomiota kuten tekisi järeä oppikirja tai tuhti nippu koulutusmateriaalia. Niinpä homma ei kaikilta kurssilaisilta välttämättä etene sujuvasti – vrt. kuvan työelämälaki:

Kelpo ratkaisu koulutusprojekteissa ovat erilaiset virikkeet, joilla muistutan koulutettavia. Esimerkiksi  viikottaisella virikkeellä sähköpostitse voin tahdistaa koulutusprosessia, mutta tuo viesti ei saisi olla tylsää ja tyhjää "Muista opiskella"-nalkutusta.

Eräs parhaista on ns ’kaksi-kärpästä-kerralla’ metodi eli muistutus yhdistettynä lyhytvideoon,  joka opastaa  samalla jonkin työtekniikan tai tiedon. Lyhytvideossa en käytä selostusta jotta sen voi hyödyntää saman tien. Alla esimerkki kuvakaappauksena. 

Saat aikaan vain jos teet viime tingassa? Kuulostaako hyvältä vai pahalta?

Moni soveltaa töihinsä 'viime tingan' aksioomaa ja sen avulla kohdistaa työsuoritteiden ajoitukset. Mutta onko tuon viime tingan käyttö hyväksi jos tarkastellaan oppimiskokemusta henkilöstökoulutuksessa?  Se näet ei ole mitä tahansa toimintaa työssä, vaan prosessi joka kehittää työntekijän tietoja ja taitoja. Oppimistuloksia selvittävissä tutkimuksissahan oppijan autonomisuus ja itsesäätelyn mahdollisuus on  osoitettu ennakoivan hyvää lopputulosta -  ja pakkotahtisuus taas on silkkaa myrkkyä.

 Olisiko mahdollista, että oppijan kokema kiire ja aikapaine  a’la viime tinka aiheuttavat kitkerää sivumakua oppimiskokemukselle?

Tehtiinpä tämän asian selvittämiseksi kenttäkoe.  Avuksi otettiin verkkokurssi, jolla lääkärit ja hoitohenkilöstö (yht. 160 kurssilaista) omaksuvat Terveysportin tehokäyttötaitoja. Kurssin kestoksi sovittiin  tavanomaista pitempi jakso (3 kk) ja kiinnostuksen kohteena olivat ne jotka suorittivat kurssin viime tingassa. Koeasetelmassa verrattiin viimeisen kuukauden aikana verkkokurssin suorittaneiden kokemaa ajanhallinnan onnistumista niihin, jotka hoitivat hommansa jo hyvissä ajoin.

• Hyvissä ajoin kurssin suorittaneista suurempi osa koki, että 'Aikaa oli riittävästi opiskeluun'  ja ero viimeisen kuukauden aikana suorittaneisiin oli 2.5 –kertainen. 

• Samoin suurempi osa hyvissä ajoin suorittaneista koki, että 'Tilaisuus opiskeluun järjestyi joustavasti'  ja tässäkin ero viimeisen kuukauden aikana suorittaneisiin oli 2.5 –kertainen. 

Tulos oli samanlainen lääkärien ja hoitohenkilöstön keskuudessa. Ajanhallintapulmia kannattaa henkilöstökoulutuksen verkkokursseilla pyrkiä aktiivisesti ehkäisemään saamalla koulutettavat ajoissa liikkeelle tiedotuksen ja motivoinnin keinoin. Tällä voidaan varmistaa joustovaraa oppijan ajanhallintaan. Erityisen suositeltava motivoija on jokin porkkana, joiden tepsivyys on tunnetusti omaa luokkaansa.

Henkilöstökoulutusta verkossa - mutta sudenkuopat välttäen

Verkkoperustaisen koulutuksen toteuttaminen terveyskeskuksessa tai sairaalassa saattaa törmätä pullonkauloihin ja sudenkuoppiin. Niitä voi välttää huomioimalla ne jo suunnitteluvaiheessa.

Tavanomaiseen täydennyskoulutukseen verrattuna verkko-opiskelu vaatii koulutettavalta enemmän oma-aloitteellisuutta ja mm. ajanhallintaa.  Onkin tärkeää, että koulutettavia tuetaan verkko-opiskelussa erilaisin muistuttein ja virikkein, joita voi  järjestää mm. organisaation koulutusvastaava. 

Huomioi aikaresurssia arvioitaessa,  että verkkokurssilla koulutettavat etenevät yksilöllisesti omaa tahtiaan. Verkkokoulutuksen vahvuus on että se voi joustaa huomioiden yksilölliset oppimistyylit ja lähtötiedot. Jousto pitää kuitenkin suunnitella etukäteen.

Tässä kolme erilaista mallia inspiroimaan organisaatioita  toteuttamaan verkkokoulutusta itselleen sopivimmalla tavalla.

Edellä olevien lisäksi on tietysti olemassa toteutus jossa kukin saa opiskella silloin kun ehtii ja kykenee, työpaikalla tai kotoa käsin. Siis ilman, että organisaatio sitä tukee muodossa tai toisessa. Kyseisen toteutusmallin tuloksellisuus on yleensä niin heikko, että sitä ei voi juuri suositella.