Tietotaidon pikatesti: keskeiset terveydenhuollon ammattiryhmät

Olen käynyt lukuisia keskusteluja terveydenhuollon eri organisaatioissa. Lähes säännönmukaisesti on ilmennyt että terveyskeskuksissa, sairaaloissa tai työterveyshuollossa aniharvoin koulutetaan työtekijöille tiedonhallintataitoja. Enintään lääkärit saattavat saada meetingissään jonkun luentotietoiskun tiedonhausta. Niinpä käytännön taitoja joutuvat lääkärit, työterveyshoitajat, hammaslääkärit ja hoitohenkilöstö opetelemaan ’ihan ittekseen’ kuinka ajantasainen lääketieteellinen informaatio haetaan tietokannoista ja hyödynnetään sujuvasti osana arkityötä.  Kuka ehtii sitä työn lomassa tekemään niin se on jo aivan toinen tarina.

Niinpä osa työntekijöistä ei edes tiedä että ei tiedä.  Siis tietokantojen käyttömahdollisuuksia ja käyttötekniikkaa.  Aika pulmallista toiminnan laadun ja tehokkuuden kannalta, vai mitä?

Testi tarjolla: mitä osaan ja mitä en todellakaan osaa? 

Työntekijän oman oppimistarpeen näkyväksi tekemiseksi olen laatinut keskeisille ammattiryhmille kullekin oman pikatestin tietokantataitojen itsearvioon. Testit perustuvat arkiseen potilastyöhön ja aikaa menee 3-5 minuuttia. Testit ovat tässä vapaasti hyödynnettävissä ja niitä saa kernaasti levittää mahdollisimman laajalti.

Yleis/erikoislääkäri

Työterveyslääkäri

Työterveyshoitaja

Sairaanhoitaja

Hammaslääkäri

Suuhygienisti/hammashoitaja

 

Tee itse liikkuvaa kuvaa täydennyskoulutukseen

Video/multimedia on osoittanut hyötynsä täydennyskoulutuksessa. Tällä palstalla olen aiemmin kertonut kuinka koulutettavat ovat kokeneet ne erinomaiseksi tavaksi oppia uutta niin Lääkäripäivillä kuin lääkärien verkkokursseillakin.  Moni henkilöstökoulutuksen parissa toimiva on varmasti tuumannut, että hyvältä kuullostaa. Mutta kun ei ole työpaikalla käytössä mitään videoiden tekoon tarvittavia työvälineitä.  Mites sitten teet videoitakaan?

 

Hyvä uutinen on että asia ei ihan noinkaan. Nykyään on Windows-työasemaan on tarjolla Windows Movie Maker (WMM). Se on ilmainen ja ketterä työväline, jolla voi tuottaa  lyhyitä videoita koulutuskäyttöön.  Siillä voi helposti editoida myös live- videoita (kuvattu vaikka omalla kännykkäkameralla) ja kokonaisuuteen voi liittää mukaan vaikkapa luentotyyppisen tietoiskun käyttämällä omia powerpoint –esityksiä.

Testasin hieman WMM –sovellusta ja se tuntuu ihan selkeältä perusratkaisulta, jolla voi itse tuottaa lyhyitä opasvideoita tai tietoiskuja.

 

Tässä linkki videoon joka tarjoaa pikaisen vilkaisun WMM:n käyttöliittymään 1.5 minuutin animaatiovideona (ei selostusta)

Miten käy tuottavuudelle jos 50% henkilöstöstä ei osaa?

Terveydenhuollon henkilöstön tiedonhallinnan osaamiskartoituksista olen aiemmin raportoitunut tässä blogissa tuloksia että tietotekniikan perustaidoissa on selviä puutteita. Vajaataitoisuutta on siinä määrin, että se heijastunee myös työn tuottavuuteen. Siihen ei olisi enää varaa?

Viimeisimpien 2013-2014 osaamiskartoitusten ( 12 eri organisaatiota, vastaajia yhteensä 1108 henkilöä) valossa tilanne ei ole juuri kehittynyt ja tulokset ovat olleet lähes kaikissa organisaatioissa samansuuntaiset - ja ennallaan.

Kartoituksissa on siis pyydetty vastaajia arvioimaan ovatko eri it-tekniikat hallussa ja käyttääkö niitä työssään. Esimerkiksi osatulosteiden hallinta, useiden selainikkunoiden käyttötekniikka ja Windowsin leikepöydän käyttö on edelleen tuntematon noin puolelle vastaajista ja työssä niitä hyödyntää vain 20-30% vastaajista.

Kehittämistarpeet ovat edelleen tosiasia niin sairaanhoitajilla, työterveyshoitajilla, hammaslääkäreillä – ja myös lääkäreillä, vaikka heillä tulokset ovatkin muita paremmat.

Huomaa, että edellä oli puhe ainoastaan tietotekniikan perustaidoista. Ammattilaistason kattavat tiedot ja sujuva käyttötaito Terveysportin kymmenien tietokantojen parissa on vielä luku sinänsä.

Taitojen kehittämiseen voi käyttää tuloksekkaasti verkkokoulutusta,  jossa valmennus perustuu multimediaan - esimerkkinä video ’Tehokas tietotyöskentely työasemassa’ (4:42).  Soveltuu myös iPad yms laitteella katsottavaksi.  Alla kuvakaappauksia videon teemoista.

Terveysongelmia purkeista ja pulloista – entä mistä tietoa?

Kesän mittaan Terveysportin Pitkäaikaissairauksien tietokantaan näyttää ilmaantuneen alatietokanta Huume- ja lääkeriippuvuudet.  Se on varmasti tarpeellinen apu "aineiden käytön"  selvittelyn tietotarpeisiin.

Huume- ja lääkeriippuvuudet täydentää saman tietokantakokoelman alatietokantaa Alkoholiriippuvuus.  Tietokannasta löytyy  vaikkapa tietopaketti Huumeiden käytön tunnistaminen ja  huumetestit.

 

Joskus olen blogannut, että Terveysportti sisältää runsaat kolmesataa tietokantaa.  Vaan eipä se siihen jää, tietotarjonta laajenee näemmä yhä vaan edelleen. Organisaatioiden ei kannata tosiaankaan tuudittautua  ajatukseen "siellähän se Terveysportti on ruudussa ja kaikkien käytettävissä"  tai  illuusioon, että tietokantojen optimaalinen hyödyntäminen olisi selviö ja taidot ovat kaikkien hallussa. 

Arkityön tiimellyksessä harvat  ehtivät  omin neuvoin  opetella osaajaksi  joten koulutus on ensijainen keino varmistaa, että tietokantojen käyttötaito on riittävällä tasolla.

Mitä pitäisi tehdä kun tiedon jakaminen ei riitä?

Hoitosuositusten toteutuminen kentällä voi olla vajavaista eikä  suositus  siis välttämättä edistä hoidon laatua.  Vaikuttavuustutkimusten auktoriteetti Paul Glasziou on julkaissut aiheesta työtovereineen  taannoin parikin artikkelia*, mm. kiinnostavan systemoidun katsauksen. Sen kohteena olivat tutkimukset (11 kpl), joissa on selvitetty missä määrin hoitosuosituksilla on vaikutusta  lääkärin mielipiteisiin, päätöksiin ja lopulta hoidon toteuttamiseen.
Mukaan otettiin tutkimukset, joissa hoitosuositus toteutumisen onnistuminen määriteltiin neliportaisella prosessilla hoitosuosituksen hyödyntämisen mallintamiseksi. 

• Tietoisuus hoitosuosituksen olemassaolosta
• Samaa mieltä oleminen hoitosuosituksen sisällöstä
• Omaksuminen:  hoitosuosituksen soveltaminen valikoituihin potilaisiin
• Pitäytyminen:  hoitosuosituksen soveltaminen kaikkiin sopiviin potilaisiin

 
Putkivuoto vie puhtia hoitosuositukselta

Kirjoittajat rinnastavat tuloksensa vuotavaan putkistoon, joka hukkaa tehostaan lisää ja lisää.  Neliportaisen mallin jokaisella askelmalla hoitosuosituksen toteutuminen kutistuu ja lopulta sen toteutuminen jäi kokonaan tai osittain vaillinaiseksi siis kahdella potilaalla kolmesta – eli 66%:lla.  Analysoidut tutkimukset olivat eri erikoisaloilta ja maantieteellisesti niin Yhdysvalloista, Euroopasta kuin Aasiastakin.  Eli ilmiön yleisyydestä eri terveydenhuoltojärjestelmissä saatiin samansuuntaisia tuloksia.

Olisi varmasti tärkeää selvittää voidaanko hoitosuosituksien toteutumista edistää  liittämällä automaattisia muistutteita potilastietojärjestelmään auttamaan lääkäriä toteuttamaan suosituksen mukaisia päätöksiä. 
Vai olisiko sittenkin panostettava laadukkaaseen vuorovaikutteiseen täydennyskoulutukseen?  Pelkkä tiedonjakaminen hoitosuositusten tai passiiviluentojen muodossa ei sellaisenaan näytä tuottavan pulmaan ratkaisua.


* Mickan, Burls, Glasziou: Patterns of ‘leakage’ in the utilisation of clinical guidelines: a systematic review  Postgrad Med J 2011; 87:670-679 [kokotekstilinkki]

* Scott and Glasziou: Improving effectiveness of clinical medicine: the need for better translation of science into practice Med J Aust 2012; 197 (7): 374-378 [kokotekstilinkki]

Henkilöstökoulutusta verkossa - mutta sudenkuopat välttäen

Verkkoperustaisen koulutuksen toteuttaminen terveyskeskuksessa tai sairaalassa saattaa törmätä pullonkauloihin ja sudenkuoppiin. Niitä voi välttää huomioimalla ne jo suunnitteluvaiheessa.

Tavanomaiseen täydennyskoulutukseen verrattuna verkko-opiskelu vaatii koulutettavalta enemmän oma-aloitteellisuutta ja mm. ajanhallintaa.  Onkin tärkeää, että koulutettavia tuetaan verkko-opiskelussa erilaisin muistuttein ja virikkein, joita voi  järjestää mm. organisaation koulutusvastaava. 

Huomioi aikaresurssia arvioitaessa,  että verkkokurssilla koulutettavat etenevät yksilöllisesti omaa tahtiaan. Verkkokoulutuksen vahvuus on että se voi joustaa huomioiden yksilölliset oppimistyylit ja lähtötiedot. Jousto pitää kuitenkin suunnitella etukäteen.

Tässä kolme erilaista mallia inspiroimaan organisaatioita  toteuttamaan verkkokoulutusta itselleen sopivimmalla tavalla.

Edellä olevien lisäksi on tietysti olemassa toteutus jossa kukin saa opiskella silloin kun ehtii ja kykenee, työpaikalla tai kotoa käsin. Siis ilman, että organisaatio sitä tukee muodossa tai toisessa. Kyseisen toteutusmallin tuloksellisuus on yleensä niin heikko, että sitä ei voi juuri suositella.