Ei kai pienryhmäopetusta voi virtualisoida?

Ikivanha luento-opetus istuu tiukasti koulutuksen valtaistuimella. Sen valta-asemaa on koettanut haastaa pedagogisesti ärhäkkäämmin aktivoiva pienryhmäopetus/koulutus. Mutta sepä vaatii paljon resursseja ja on siten kovin usein tuomittu jäämään odotushuoneen puolelle.

Olin taannoin kouluttajana lääketieteellistä tiedonhallintaa opettavalla kurssilla. Sen eräs tavoite oli valmentaa ripeään ja sujuvaan kliinisten tietokantojen käyttöön.  Kurssilla on aiemmin toteutettu kovasti pidetty pienryhmäopetus  ko. aiheesta 10 hengen ryhmissä. Mutta nyt resursseja ei löytynytkään pienryhmäopetukseen... Mikä neuvoksi kun kurssilaisiakin oli yli sata!?  Toteuttamalla sama opetus luentosalissa olisi tuloksena ollut auditoriollinen pitkästynyttä ja turhautunutta yleisöä eikä oppimistuloksissakaan välttis olisi kehumista. 

Virtuaalinen poliklinikkapäivä

Pienryhmäopetusta korvaamaan kehitin Moodlessa toimivan aineiston, jolla kurssilainen kehittää arkitaitojaan vuorovaikutteisten harjoitusten avulla. Eli hän pääsi soveltamaan tietokantoja potilastyön tarpeiden mukaisesti.  Kokonaisuus oli ripeätempoinen sisältäen ensin yleistaitojen harjoittelua ja sitten paljon pieniä soveltavia potilastehtäviä. Näiden ratkaisusta oppija sai heti videopalautteen. 

Palautteessa kysyttiin kokemuksia – eli olivatkohan kurssilaiset pahuksen pettyneitä kun ryhmässä tapahtuvaa kontaktiopetusta ei tarjottukaan...?

Palautteessa toteamukseen ’Pienryhmän sijaan toteutetun virtuaalipoliklinikan käytännön harjoituksien avulla opin  lisää käyttötapoja ja -tekniikkaa tietokantojen hyödyntämiseksi’ osallistujista  80% ilmoitti olevansa täysin tai jokseenkin samaa mieltä (N=108, 45%+35%).  Eli polipäivä täytti oppimisodotukset sangen hyvin.

Take home message:  Kehitys kehittyy eikä perinteiseen koulutukseen ei tarvitse aina takertua.  Toiminnan digimuutoksia torjutaan silti neliraajajarrutuksella perustellen että ei ole riittäviä resursseja opetusteknologian hyödyntämiseksi...  Digiloikkaa taatusti tarvitaan, niin asenteissa kuin käytännön teoissa, oli sitten kyseessä opettaja/kouluttaja  - tai hänen resursseistaan ja tekniikkatuestaan ja pedatuestaan päättävä ’ylempi taho’. 

Hyödyllinen tietotulva työterveyshuollossa - otetaanko siitä hyöty irti?

Terveysportin tietokantoja saatetaan käyttää vajavaisesti, tästä olen aiemmin raportoinut tässä blogissa ja myös Duodecim-lehdessä kirjoituksessa  ”Vajaakäyttö vaivaa Terveysporttia”.
Myös työterveyshuollossa Terveysportin vajaakäyttö voi olla pulma, oli sitten kyse sairaanhoidosta tai työterveyshuollon lakisääteisestä toiminnasta.

Eivätkä Terveysportin tietokannat edes ole työterveyshuollossa kaikki kaikessa.  Ei sinne päinkään.  Monet muut tietokannat sisältävät runsaasti tärkeää ajantasaista  työlääketieteellistä tietoa mm. altisteista, määräyksistä, käytännöistä.
 

Kuinka tietokantoja osataan käyttää?  - Mittaustuloksia

Tämä tehtiin osaamiskartoituksella, joka perustuu arkityön potilastilanteisiin (12 kpl). Mittaus tehtiin viidessä suurehkossa työterveyspalveluorganisaatiossa (75 työterveyslääkäriä, 130 työterveyshoitajaa). Tulokset osoittivat tietokantojen käyttövalmiuksien kehittämistarvetta molemmilla ammattiryhmillä. Esimerkiksi yli puolet vastaajista ei hyödynnä työssään potilasneuvonnan tietolähteinä Terveyskirjastoa tai Terveysportin integroituja potilasohjeita ja vain 10% vastaajista hyödyntää TUKES:n kemikaaliturvallisuuden tietokantaa  työssään.

Pahimmillaan tilanne on se, että ajantasaista informaatiota tarjoavia tietokantoja käytetään liian vähän ja organisaation intraan tuotetaan omia dokumentteja tyydyttämään tietotarpeita. Ja tämä saattaa olla suoranaista myrkkyä resurssien järkevälle käytölle, vrt oheiset laatutekijät.

  

Take-home-message: myös työterveyshuollossa kannattaa laaja-alaisesti hyödyntää tietokantoja ja omassa intrassa kannattaa jakaa vain välttämättömin. Lisäksi lääkärit ja hoitajat  tulee luonnollisesti valmentaa osaaviksi tietokantojen käyttäjiksi.

Ota tämä avuksi soveltaaksesi hoitosuositusta tiettyyn potilaaseen

Käypä hoito –suositukset ovat laajoja tietopaketteja. Niiden soveltaminen potilastyössä on vaikeaa kun aina on hoppu ja kiire.

Apuna tähän pulmaan ovat KH-suosituksien sisältämät vuorovaikutteiset (interaktiiviset) kaaviot. Joko käytät niitä? Ne avustavat yksittäisen potilaan hoidossa, tässä esimerkkinä diabetes:

Minuutissa opit hoitokaavion hyödyntämisen klikkaamalla alla olevaa opastevideon kuvaa. En laittanut siihen selostusta jotta voit hyödyntää sitä heti  vaikka kaiuttimia ei olisikaan käytettävissä:

Kaavioita löytyy myös aikuisten ylipainon ja muistisairauksien osalta. Käypä hoito –toimituksesta kertoivat, että pyrkimys on tuottaa lisää vastaavia selkeitä ohjeita, jotka kiteyttävät laajojen hoitosuosituksen ydinkohtia. Kuulostaa hyvältä, eikö totta?