Jos luentosalissa näprätään tekstiviestejä, ei se merkitse fiaskoa. 300:n lääketieteen opiskelijan massatilaisuudessa (HY) ensin katsottiin Prinsessa-elokuva ja sitä seurasi paneelikeskustelu. Aiheina itse elokuva sekä psykiatria, mielisairaudet ja niiden hoitomuodot. Paneelissa oli mukana psykiatreja, yleislääkäri, sekä elokuvan ohjaaja ja pääroolin näyttelijä. Opiskelijat saivat tekstiviesteillä esittää kysymyksiä ja kommentteja. Yleisön joukosta tuli 32 viestiä, siis joka kymmenes opiskelija osallistui aktiivisesti.
Perusvehkeillä pärjää - kännykkä ja läppäri
Toteutus vaatii minimaaliset resurssit: toimin avustajana ja puhelimeeni yleisö sai lähettää viestejä. Kirjoitin ne läppäriini, josta ne näytetiin valkokankaalla. Puheenjohtaja (opetusdekaani Anne Pitkäranta, tilaisuuden ideoija) poimi niistä kysymyksiä ja virikkeitä paneelikeskusteluun. Saattoivatpa tekstarit valkokankaalla inspiroida suoraan yleisöäkin ajattelemaan ja viestimään lisää. Lähes kaikki viestit (31/32) olivat relevantteja ja kiinnostavia, siten työkseni jäi vain stilisointi.
Twitter jätettiin vielä sivuraiteelle
Tekstiviesti on tekniikkaa, joka toimii varmasti kuin junan vessa. Jos oltaisiin lähdetty web 2.0 hypetykseen ja kerätty viestit vaikkapa Twitterillä, olisi saalis voinut jäädä perin laihaksi. Tämä hoksattiin jo etukäteen kun kaksi viikkoa aikaisemmin tehtyyn kyselyyn vastanneista opiskelijoista (N=304) vain 2% ilmoitti twiittaavansa mobiilisti. Kuitenkin oli satavarmaa, että kaikilla olisi puhelin mukana tilaisuudessa, joten valinta oli helppo. Sitä paitsi Twitter-tekniikka olisi voinut olla haavoittuvainen muutenkin, esimerkiksi pelkkä 3G-verkon tökkiminen saattaisi suistaa hankkeen raiteiltaan. Eikä tekniikka-asioissa varovaisuus ole pahasta. Herra Murphy tuntuu ehtivän miltei joka paikkaan.
Don’t try this at home - kokeile sitä sen sijaan luentosalissa.
tiistai 16. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti