Kannettavien tietokoneiden yleistyminen on mahdollistanut tietotekniikan opetuskäytön perinteisessäkin täydennyskoulutuksessa. Osallistujalle ei lankea passiivinen ja perinteinen ”istuu ja imeskelee kieltä suussaan” rooli vaan hän pääsee oppimaan aktiivisesti. Ja parhaassa tapauksessa vielä sellaisissa teemoissa joista saa omaan työhönsä välittömästi sovellettavissa olevaa uutta tietoa ja taitoa. Lisäksi on hyvä muistaa että pelkkänä luentomuotoisena koulutuksena toteutettu täydennyskoulutus ei ole pedagogisissa tutkimuksissa antanut kovin vakuuttavaa kuvaa tepsivyydestään. Läppärit voisivat kenties tuoda uutta säpinää ja vaikuttavuutta täydennyskoulutukseen?
Tätä kokeilimme nyt tammikuun alussa Lääkäripäivillä. Noin 25 kurssilaista marssi sisään läppäri kainalossa. Etukäteisvaatimuksena oli läppärille WLAN-valmius. Opetushenkilöstöä meitä oli neljä ja lisävahvistuksena oli PC-asiantuntija pulmia ratkomassa. Seitsemän kurssilaista tarvitsikin aluksi tekniikkatukea mutta pulmat ratkottiin ja sitten asiat jo luistivatkin.
Kaikki hommiin vaan - uneksimaan ei jätetä ketään
Homma aloitettiin parilla luentomaisella tietoiskulla ja sitten jokainen pääsi läppäriään käyttämään tositoimissa. Kurssin aihe oli lääketieteellisten tietokantojen käyttö ja tiedonhaku joten läppäreitä käytettiin juuri siihen ihteensä eli tietohakujen tekemiseen. Tavoitteena oli perehdyttää kurssilaiset hakemaan informaatiota kolmesta keskeisestä lääketieteellisestä tietokannasta. Tehtävien purku käytiin yhdessä läpi ja osallistujat saivat katsoa harjoitusten teknisten suoritusten yksityiskohdat vielä lyhyistä (1 min) verkkovideoista. Nämä tarjottiin vielä kurssin jälkeenkin käytettäväksi muutaman viikon ajan verkossa.
Lisää aktivoivia menetelmiä täydennyskoulutukseen
Tietotekniikan käyttö opetustilanteessa mahdollistaa täydennyskoulutettavalle 100% aktiivisen oppijan roolin. Sama toteutus voisi hyvin sopia monenlaisten lääketieteellisten kurssien yhteyteen: ensin luennolla päivitetään tiedot ajan tasalle ja sitten päästään itse tekemään verkon välityksellä mm. potilastapausten ratkomista, kuvien tulkintaa, simulaatioita. Molemmista opetustavoista kannattaa uuttaa parhaat piirteet sopivaksi sekoitukseksi. Kurssilla aktiivisen toiminnan myötä omaksutut opit saa sovellettua sutjakkaasti työhön kun jo luentosalissa on niiden tuntemusta ja tietämystä saanut soveltaa aimo määrän. Läppäri vaan salkkuun ja eikun kurssille!
perjantai 15. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti