Täydennyskoulutusta verkko-opiskeluna on tarjolla lääkäreille hyvin vähän. Aidon ja täysipainoisen verkkokurssin hakeminen alan koulutuskalenterista onkin kuin etsisi mustaa kissaa pimeästä huoneesta.
Tietotekniikasta vetoapua oppimiseen
Lääketieteessä kuvat (ihotaudit), äänet (sydänsairaudet) ja vuorovaikutteiset simulaatiot (esim. DMn tasapainottaminen) voivat olla hyvin havainnollisia ja niistä voi oppia paljon. Tietotekniikka taas on aivan omiaan tuollaisen materiaalin hyödyntämiseen. Havainnollisiin aineistoihin perustuvat verkkokurssit tehtävineen ja harjoituksineen soveltuisivat erittäin hyvin lääketieteellisen osaamisen kehittämiseen sekä diagnostisen ja kliinisen päättelyn harjaannuttamiseen.
Täydennyskoulutus verkko-opiskeluna on muualla selvästi yleistynyt mutta lääketieteellisen koulutuksen valtavirtana on edelleen luentosalityyppinen toteutustapa, joka voi olla aika passivoivaa tiedonjakoa.
Täydennyskoulutus, työhoppu ja piiloagendat
Laadukas verkko-opiskelu voisi antaa täydennyskoulutettavalle aktiivisen oppijan roolin ja koulutukseen voisi osallistua sopivana ajankohtana työpaikalta tai kotoa käsin. Tämä kuulostaa myös koulutuksen organisoinnin kannalta hyvältä. Asiassa on nykyisin kuitenkin yksi iso pulma. Naitettaessa yhteen työrutiinit ja samanaikainen verkko-opiskelu voi lääkäri joutua ikävään satimeen. Potilastyössä saattaa tulla hirveä hoppu ja lisäksi verkko-opiskelu uhkaa jäädä hätäiseksi huitaisuksi. Tai opinnot tehdään yömyöhällä. Ratkaisuna tähän epäkohtaan voisi olla että verkkokurssilaisen työpäivään varataan työpaikalla riittävä ja yksinomaan verkko-opiskelulle pyhitetty aikaresurssi.
Lisäksi on syytä muistaa luentopäiviin ja koulutustilaisuuksiin liittyvä piiloagenda. Uuden tiedon kuulemisen ohella haetaan matkustamista, irtautumista työpaikan rutiinista, kollegoiden tapaamista. Nämä voivat uudistaa urautunutta ajattelua ja tuottaa tuoreita ideoita. Nämä ovat tärkeitä ja kannatettavia tavoitteita.
Menestystarinaa hakemaan
Kannattaisiko täydennyskoulutuksessa hyödyntää ns sulautuvaa opetusta (blended learning), jossa lähiopetusta yhdistetään verkko-opiskeluun? Tästä on raportoitu varsin lupaavia tuloksia. Menestystarinan voisikin tuottaa kurssi joka sisältäisi (1) korkeatasoisen koulutustilaisuuden perinteisenä lähiopetuksena ja (2) riittävästi aikaresurssoitu verkko-opiskeluvaihe itsenäisesti suoritettavien harjoitustehtävien ja verkossa yhdessä käsiteltävien pulmatapausten muodossa.
perjantai 28. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti