Tarvitaanko sisältöremontteja lääkärien täydennyskoulutuksissa?

Kiintoisa kanadalainen tutkimus* raportoi taannoin tiettävästi ensimmäisenä millä tavoin täydennyskoulutustilaisuuksien luennoitsijat käyttävät hoitojen tuloksellisuuden esittämisessä suhteellisia ja absoluuttisia tunnuslukuja (esim. suhteellinen riskivähenemä; relative risk reduction, absoluuttinen riskivähenemä; absolute risk reduction).

Suhteellisia tunnuskuluja kritisoidaan siitä, että ne saattavat antaa hoitotuloksista liian myönteisen kuvan. Niinpä nykysuositukset (mm. National Institutes of Health, NIH**) painottavat, että hoitojen tepsivyyden tulokset tulee antaa sekä suhteellisina että absoluuttisina tunnuslukuina, oli sitten kyseessä tieteellinen artikkeli tai vaikkapa täydennyskoulutus.



Em. kanadalaistutkimuksen kohteena olivat kaksi suurehkoa kolmepäiväistä yleis- ja erikoislääkärien täydennyskoulutustilaisuutta ( kummassakin >400 osallistujaa, >50 luentoa, järjestäjinä Univ of Ottawa, Univ of Halifax). Niiden luennoista poimittiin otos ja esitysten sisältö analysoitiin. Analyysiin kertyi yli 1200 powerpoint –slidea, jotka esittivät hoitotuloksia.

Sisällön laatu ei ollut mairittelevaa, sillä 84%:ssa tuloksia kuvattiin pelkästään yleisellä tasolla, vain 19% kuvasi tuloksia suhteellisilla tunnusluvuilla ja ainoastaan 7% esitti tulokset absoluuttisina lukuina. Aika ikävä tulos, vai mitä?

Millainen mahtaa olla tilanne meillä? Parempi? Samanlainen? Huonompi? Olisiko lääketieellisten katto-organisaatioiden toimesta hyvä selvittää asiaa - ja tarvittaessa antaa suosituksia meille täydennyskouluttajille?



*Annet et al: Presentation of evidence in continuing medical education programs: A mixed methods study. Journal of Continuing Education in the Health Professions; 30 (4): 221-228, 2010.

** Kramer BS et al: Getting it right: being smarter about clinical trials. PLoS Med 2006;3(6):e144, 2006.