Peruskoulussa ja lukiossa aherretaan kotiläksyjä jotta tunnilla päästään eteenpäin. Samaa etukäteisopiskelun tarvetta on korkeakoulussakin. Joskus meinaa tulla mahahaava kun yliopisto-opiskelijat eivät etukäteen opiskele vaadittua aineistoa vaan ryhmäopetukseen tullaan suoraan kadulta posket punaisina ja silmiä viattomasti pyöritellen kysellen ”..ai mitä piti tehdä?” Silloin ope joutuu heti kättelyssä vääntämään rautalangasta perusasiat jotta pääasiankin käsittely pääsisi vauhtiin. Ja näillä eväillä homma sujuu kuin höyrykoneen käynnistäminen pakkasella.
Varo UK-menetelmän komplikaatioita
Tuttu painostuskeino etukäteistehtävien suorittamiseen on perinteinen UK-menetelmä (uhkailu, kiristäminen) mutta sen käyttöön voi liittyä harmillisia komplikaatioita. Pakkoa käyttäessään opettaja helposti ampuu omaan nilkkaansa sillä tehtävien laiminlyöneet kandit on veivattava opetusmyllyn läpi heitä erilaisilla sanktiotehtävillä hiostaen. Ja se työllistää opettajaa taas lisää.
Olisiko porkkana piiskaa parempi?
Tehtiinpä taannoin ns. kokeellista pedagogiikkaa lääkiksessä kurssilla joka hyödyntää sulautuvaa opetusta (85% kurssista tapahtuu verkossa, 15% on luento/ryhmäopetusta). Kurssiin liittyvä ainokainen ryhmäopetus (3h) edellyttää kandilta etukäteisopintoja jotta opetuksesta saisi kaiken irti. Tällä kertaa UK-menetelmä katsottiin kelvottomaksi joten tilalle otettiin porkkana eli bonuspisteet. Mottona oli: ”Jos opiskelet etukäteisaineistot ja suoritat niihin liittyvät harjoitukset saat loppukokeessa eduksesi 10 bonuspistettä”.
No toimiiko?
Kurssilla opiskeli 140 kandia joista kahdeksan (8) ei innostunut bonuksista, muut suorittivat etukäteisaineistot harjoitustehtävineen verkko-oppimisympäristössä. Homma toimi varsin hyvin, kandeista siis 94% hoiti etukäteisopinnot. Ne sisälsivät oppimateriaalina tekstiosuuden, muutamia lyhytvideoita ja lopputestin joka käsitti seitsemän harjoitustehtävää. Pelkästään harjoitustehtäviin kandit käyttivät aikaa keskimäärin 24 minuuttia mikä vaikuttaa aika hyvältä (sitähän edelsi oppimateriaalin opiskelu). Sattuma ei selitä tämän bonussysteemin menestystä sillä se on osoittanut toimivuutensa jo parin vuoden ajan.
P.S. Välttämätön työväline on tietysti Moodle (tai muu verkko-oppimisalusta) jossa aineistot ja harjoitustehtävät ovat tarjolla. Opiskelija osoittaa bonussuorituksensa olevan reilassa tuomalla printin suoritteestaan Moodlessa ’bonussetelinä’ ryhmäopettajalle.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Erilaisia bonussysteemejä olen kokeillut jo pitkään (ainakin 10v). Aluksi ne toimivat hyvin, mutta bonusten tulee olla merkittävät suorituksen kannalta katsottuna, jotta opiskelijat niitä tekevät. Inflaatio toimii tässäkin. Itse olen siirtynyt keppi-bonus systeemiin, jossa on pakko tehdä tehtäviä aikarajoihin mennessä, mutta niistä saa hyvin bonuspisteitä. Kaikista paras ja mitään bonusta ei tarvita, jos opiskelija on kiinnostunut asiasta. Jos ei ole, ei opiskelu juuri maita vaikka mitä palkkioita olisi. Opettajan haaste on saada kiinnostus heräämään ja opettajan tulee tehdä todella paljon töitä opettamisensa kehittämiseksi. Mm. jenkkiläisten motivointikeino on se, että kurssit ovat maksullisia (se toimii).
VastaaPoistaOlet oikeassa, motivointi on oiva keino. Tiiviissä opetusohjelmassa tosin eri kurssit joutuvat kilpailemaan opiskelijoiden ajasta ja/tai huomiosta. Tässä asetelmassa varmaan porkkanat itävät hyvin - ainakin niin kauan kun muut opettajat eivät ala niitä viljelemään.
VastaaPoista