Ihmishenkiä pelastavaa lääkärien täydennyskoulutusta?

Olen aiemmin viitannyt Cochrane-katsaukseen* jossa kritisoitiin lääkärien luentomuotoista täydennyskoulutusta, koska se ei tuota järin tehokkaasti muutoksia hoitokäytäntöihin. Katsauksessa todettiin, että tepsivämpää koulutusta saataisiin käyttämällä vuorovaikutusta ja osallistavia koulutusmenetelmiä.

Täydennyskoulutuksen vaikuttavuutta arvioidessa erityisen kiinnostavia ovat potilaiden terveydentilaan liittyvät vastemuuttujat. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta vaativuutensa takia harvoin tutkittuja ja raportoituja.


Tuore ruotsalaistutkimus** raportoi yleislääkärien osallistavan ja pitkäjänteisen täydennyskoulutuksen vähentävän heidän sepelvaltimotautipotilaittensa kuolleisuutta kymmenen vuoden seurannan aikana (11% vrs 28%, p = 0.02). Nämä yleislääkärit pääsivät yhtä hyviin hoitotuloksiin kuin kardiologi. Vertailuryhmänä oli tavanomainen, valtavirran mukainen yleislääkärien luentotyyppinen koulutus. Tuloksia tuottava kaksi vuotta kestänyt täydennyskoulutus käsitti em. luennon lisäksi 1-2 vuosittaista yhden tunnin pienryhmätyöskentelyä 4-7 lääkärin ryhmässä, jonka veti kardiologi. Kyse ei siis ollut mistään suuria resursseja vaativasta hankkeesta. Pikemminkin voisi todeta, että suunnitelmallisuus oli oleellisin tekijä.

Ei voi välttyä ajatukselta, että täydennyskoulutuksessa myös verkkoperustaiset toteutustavat yhdistettynä lähiopetukseen voisivat edistää täydennyskoulutuksen aktivoivan ja osallistavan työskentelyn toteuttamista. Verkossa voitaisiin hyödyntää aktivoivia tehtäviä, vuorovaikutteisuutta ja huomioida myös henkilökohtaiset oppimistarpeet. Kiinnostuneena täytyy jäädä odottamaan koulutustutkimuksia, jotka kenties toisivat lisävalaistusta myös tähän näkökulmaan.


* Forsetlund L, Bjørndal A, Rashidian A ym: Continuing education meetings and workshops: effects on professional practice and health care outcomes. Cochrane Database Syst Rev. 2009 Apr 15;(2):CD003030.


**Kiessling et al: Case-Based Training of Evidence-Based Clinical Practice in Primary Care and Decreased Mortality in Patients With Coronary Heart Disease, Annals of Family Medicine 9:211-218 (2011).

Osallistavaa oppimista - vaikkapa lääkäreille

Pohditko miten voisit hyödyntää tietoverkkoa lääkärien täydennyskoulutuksessa tai vaikkapa kandiopetuksessa? Voisiko se vähentää opettajan työtaakkaa ja/tai edistää tuloksellista oppimista katalysoidessaan aktiivista toimintaa istuskelun ja kuuntelun sijaan.



Tuoreimmassa Duodecim –lehdessä on katsausartikkelini Verkkoperustaista täydennyskoulutusta lääkäreille, joka käsittelee eLearningin etuja ja haittoja. Tässä suora linkki artikkeliin http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99547.pdf (tosin vaatii lukuoikeudet) katsaus löytyy helposti myös Terveysportin Duodecim-lehtiarkistosta kohdasta uusin lehti.

Wow! Minulle poimitaan uutuustutkimukset valmiiksi

Voisiko lääketieteen uutuusseuranta olla tämän helpompaa? Eilen taas Evidence Updates –palvelu (http://plus.mcmaster.ca/EvidenceUpdates/) lähetti minulle viikottaisen valikoiman huippuartikkeleita, näkymä sähköpostista alla. Itse saan määrätä seurattavat erikoisalat. Ja mikä parasta, niissä kaikissa on relevanssi- ja uutuusarvo pisteytetty asteikolla 1-7.

Eihän tämä palvelu koko lääketieteen uutuuksia kata, mutta on oiva apu kiireiselle kliinikolle. Eikä maksa mitään. Olen maininnut tästä palvelusta jo aikaisemminkin, mutta moni tohtori taitaa olla kulkenut onnensa ohi. Omaksu käyttötekniikka tästä videosta (3 min 40s).



Lisäbonuksena on se, että uutuuspalvelun saitilla on kunkin laatuarvion perässä erikoisalan huippukollegoiden mielipiteiden vaihtoa tutkimushavainnosta käytännön näkökulmista katsottuna.

Laita henkilöstökoulutuksessa aivot töihin

Luentomuotoisen henkilöstökoulutuksen vaikuttavuus on suuri haaste jos yleisö haaveilee auditoriossa ja imeskelee kieltä suussaan. Tähän pulmaan on haettu kokeilevia ratkaisuja verkkokoulutuksen piiristä, mutta osa toteutuksista on ollut aika vaatimattomia. Verkkokoulutuksessakin on omat haasteensa. Jos imitoidaan perinteisiä opetusmenetelmiä saattaa verkkokurssi suppiloitua melko kuivakkaisiin toteutuksiin; pelkkiä PDF-oheislukemistoja ja/tai powerpoint liitteitä.

Tuon oppiannoksen nieleskely ei ole herkkua verkkokurssilaisille, toteutus voi olla jopa huonompi kuin paperille tulostettu aineisto. Kuitenkaan tekniikka ei enää aseta juuri rajoja toteutukseen vaan suurimmat kehitysesteet ovat opettajan päässä, ainakin jos hän ankkuroi ideointinsa auttamattoman vanhakantaiseen visioon kynä - paperi - luentomoniste - auditorio verkkosimulointina.

Verkkokursseillahan oppijat toivovat palautetta, aktivoivia tehtäviä, omiin oppimistarpeisiin mukautumista. Esimerkiksi Moodlen oppituntityökalu tarjoaa laajan arkkitehtuurivalikoiman oppijan aktivointiin ja siten tuntuvasti lisää vaikuttavuutta henkilöstökoulutukseen.



Tässä muutama Moodlen oppitunnin ratkaisu ideoita idättämään. Ekana pari perusratkaisua, jotka eivät oman kokemuksen myötä ole olleet järin hyviä. Aineiston läpilukaisun houkutus on suuri ja koulutuksen vaikuttavuus ei ole kovin kummoinen.





Tämä seuraava ratkaisu voi tuoda oppimiseen kontekstuaalisuutta, eli tehtävä voidaan liittää läheisesti mielekkäisiin reaalimaailman faktoihin ja työtehtäviin (joita oppimateriaalissa on juuri tehtävää ennen käsitelty tms):



Tässä oppija saa lisäksi virheestään palautetta ja ohjataan oppimaan lisää kertauksen kautta:



Nämä ovat esimerkkejä, joita voi laajentaa, haaroittaa yms hyvin laajoiksi pelimäisiksi kokonaisuuksiksi. Moodlesta on siis moneksi, kirjaimellisesti.

Vajaakäyttö vaivaa Terveysporttia

Terveysportin työvälineistä voi suuri apu työssä niin lääkäreille kuin myös hoitoalan ammattilaisille ja se lienee otettu käyttöön kaikissa terveydenhuollon yksiköissä. Viittaan tässä viimeisimmässä Duodecimin numerossa esittämääni tulokseen kentältä (Duodecim 2011;127(7):735).

Käytännön kokemus on näet osoittanut, että kun terveydenhuollossa on suoritettu Terveysportin osaamiskartoituksia niin jopa puolet henkilöstöstä ei ole omaksunut sen työvälineiden ammattimaisia käyttötaitoja. Tämä havainto osaamisvajeesta on tehty niin terveyskeskuksissa kuin sairaaloissakin.

Organisaatiot näemmä olettavat, että pelkkä tietokantojen käyttömahdollisuus ohjaa niiden kattavaan hyödyntämiseen. Todellisuudessa jää monelta lääkäriltä ja hoitajalta työtehtävien aikapaineen kanssa kärvistellessä tämä itsenäinen tietokantataitojen kehittäminen tekemättä.

Siteeraanpa aiempaa tekstiäni tässä lopuksi "Joten se siitä periaatteesta, että ’kyllä luonto tikanpojan puuhun nostaa’, koulutukselle on taatusti tarvetta. Organisaatiot suotta vaikeroivat jos vast’ikään kurssitettua henkilöstöä sattuu lähtemään talosta pois. Onhan karmeampaa jos henkilöstö ei kehittäisi osaamistaan - ja jäisi taloon töihin."

Mistä hyvät hakusanat on tehty?

Lääketieteessä on aika ajoin haettava tietoa englanninkielisistä tietolähteistä. Tämä on edessä kun suomenkielellä ei tietoa löydy. Takkuamista voi esiintyä kun mieleen ei tule sopivia ns. ’virallisia’ hakutermejä. Harvoin käytettynä kielitaito sammaloituu ja kielimuuri kohoaa kiusallisen korkeaksi. Haettavan tiedon aihe on kyllä kirkkaana mielessä, mutta mikä halvattu se olisi englanniksi? Hyvät hakusanat ovatkin arvossaan MEDLINEssa, Cochrane-kirjastossa ja myös internetissäkin.

Kikkoja ja kiertoteitä

Englanninkielen hakuhaasteita voi kuitenkin torjua usealla erilaisella tavalla, jotka eivät ole aivan virallisen kaavan mukaisia. Tähän voi käyttää MEDLINE-hakua suomeksi tai quick-and-dirty keinoa hakusanojen helmien poimimiseksi. Toimivia temppuja kielikynnyksen ylittämiseen voi löytyä myös Terveysportin tiimoilta… Kuinka ihmeessä?



Voit ottaa niitä käyttöön laatimastani opastevideosta, jossa on tarjolla sinulle aiemmin tuntemattomia (tai unohtuneita!) keinoja hakusanojen määrittelyyn ja englanninkielisten synonyymien bongaamiseen.
Opit uutta ja kertaat vanhaa. Aikaa menee about 3 minuuttia, joten aikainvestointi ei ole paha. Tarjolla on ratkaisuja monenlaisiin tilanteisiin.

Henkilöstökoulutusta verkossa – henkilöstöä satimessa?

Verkko-opetuksen asiantuntija Clive Shepard takoi hiljattain ruutuun Onlignement –blogissaan synkkiä tuloksia Iso-Britanniasta. Hänen tummasävyinen viestinsä perustui yleishyödyllisen Towards Maturity –organisaation 2010 Benchmark Report tilannekatsaukseen, jossa moititaan verkkokoulutusten kehnoa laatua. Raportissa mainittiin epäkohtana, että lähiopetukseen perustuvaa henkilöstökoulutusta on siirretty verkkoon jonkinlaisena paniikkiratkaisuna. Raportissa toteutuksia moititaan mm. epärelevanteiksi työn kannalta ja liian mekaanisiksi hiirenklikkailu-maratooneiksi. Onhan joukossa varmasti helmiä ja muitakin jalokiviä, mutta Shepard listasi epäkohtia aikamoisen listan. Moni niistä tuntuu tutulta, tässä pari poimintaa:



Tuohon voisi lisätä: (1) oppimateriaali perustuu jo aiemmin käytettyyn aineistoon, joka on vain muunnettu verkkomuotoon tai (2) verkkokoulutus ei huomioi oppijoiden yksilöllisiä oppimistarpeita.

Ratkaisuna pulmiin Shepard lyö ruutuun listan, jolla välttäisi ainakin osan noista helmasynneistä. Tässä muutama:



Alla on kaavio verkkokurssista, jossa koetetaan karttaa po. epäkohtia ja soveltaa muutamia hyödyllisistä verkko-opiskelun muodoista: I. Alkutesti ohjamassa oikealle opiskeluradalle ('Oletko vasta-alkaja vai tiedätkö jo paljon?'); (II) Tehtäväsarjat lisäämässä koulutettavan tietotaitoa asteittain; (III) Vuorovaikutteiset videot tarjoamassa monikanavaista informaatiota mutkikkaiden asioiden omaksumiseen; (IV) Päätöstesti antamassa palautetta, mitä pitäisi vielä kerrata tai täydentää.



Kaavio ei ole teoriaa vaan Moodlen työkaluilla toteutettua, testattua ja toimivaksi havaittua verkko-opiskelua. Tosin kannattaa muistaa, että useimmat verkkokurssit ovat rakenteellisesti, pedagogisesti ja toiminnallisesti kypsiä kokonaisuuksia vasta kolmannella toteutuskerralla. Joten eka toteutusta piti melkoisesti hioa, koska aina mukaan lipsahtaa kupruja, joita ei etukäteen osannut ottaa huomioon.