SFINXiä täydentävä näkökulma: D-Lääketietokanta ja interaktiot

Terveysportin Duodecim lääketietokanta on laajentunut lääkeyhteisvaikutusten tietolähteellä. Se täydentää SFINXiä tiedolla, joka antaa kliinikolle systeeminäkökulmaa erityyppisiin interaktiomekanismeihin.



Onpa mukana lisäksi lääkeaineryhmittäinen informaatiokin. Se antaa kliinikolle syvällistä tietämystä ryhmänä niistä lääkkeistä, jotka ovat kulmakiviä hänen potilaskunnassaan (esim. DM-lääkkeet, lipidilääkkeet, opioidit jne.).
Moniko lääkäri huomaa tämän lisätyövälineen itsestään, siis ihan työn ohessa? Olisiko edes 10%?


Johtaja: siedätkö että investointianne vaivaa 40-50% vajaakäyttö?

Tänä syksynä lääkärien osaamiskartoituksissa näkyy edelleen se, että he jättävät hyödyntämättä 40-50% Terveysportin työvälineistä. Syy: ”en tiedä sellaisen olemassaolosta”. Tämä on ikävä uutinen erityisesti potilaille.

Tässä ratkaisu: opasvideokirjasto

Mitä jos esimerkiksi sairaalan intrassa olisi 2-3 minuutin videoina jatkuvasti ajantasalla tarjolla kokoelma opasvideoita, joista helposti kliinikko omaksuu/päivittää omat taitonsa?



Sen tarjonnasta lääkäri/hoitaja voi valita tarpeellisen perehdytyksen vaikka aivan JOT (just on time) –oppimisena.

Pitäisikö työpaikalla tarjota lääkäreille sähköisiä taitotestejä?

Netti mahdollistaa ketteriä keinoja, joilla voisi auttaa lääkäreitä – ja toki myös muita työntekijöitä - arvioimaan itsenäisesti omaa osaamistaan.
Taitotesteillä tarkoitan kohdistettua täsmätietoa mittaavia toteutuksia. Pro Medicon (Lääkärien ammatillisen kehittymisen tuki ry) toimesta on hiljattain lanseerattu laaja-alainen Taituri, jota voi käyttää netissä vaikka heti. Sen kohteena ovat laajemmat osaamisalueet. Nämä ovatkin tuikitärkeitä, lääkärin työn yleisemmän tason elementtejä ja niiden osaamiskartoitukseen on työvälineitä tulossa piakkoin käyttöön.

Niiden rinnalla pienet, nopeakäyttöiset taitotestit voisivat antaa parissa minuutissa käsityksen omasta osaamisesta. Testi voisi auttaa lääkäriä mm. päättämään, onko joku tarjolla oleva koulutus selvästi tarpeen vai onko ajantasainen tieto jo hallussa kattavasti.



Ohessa kokeiltavaksesi esimerkki, joka antaa parissa minuutissa erityisesti yleispraktiikkaa harjoittavalle lääkärille käsityksen sähköisten tietokantojen käyttövalmiuksista muutaman potilastapauksen valossa.
Olisiko hyödyllistä tarjota samantyyppisiä testejä halukkaiden käyttöön vaikkapa optimaalisista lääkevalinnoista verenpainetaudin, hyperkolesterolemian tai diabeteksen osalta?

Pikatestillä voisi olla lääkärille käyttöä myös työvälineiden käyttötaitojen inventoinnissa, esimerkiksi potilastietojärjestelmän tai surullisenkuuluisan eReseptin käyttötaitojen osalta. Testejä voisi tarjota työpaikan omassa intranetissä tai yleisemmässä jakelussa lääkäriseurojen nettisivuilla.

Ajanhallinnan sietämätön keveys verkkokurssilla

Verkkoperustainen opiskelu hämää oppijaa koska opiskella voi milloin tahansa. Niinpä siihen ei aina ryhdytä ajoissa. Lisäksi elektronisen oppimateriaalin vaatima työmäärä ei havainnollistu kuten oppikirja.

Tämäkö yleinen ongelma: aikataulut palavat pohjaan?

Esimerkki ajanhallintapulmasta: 124 lääketieteen opiskelijaa informatiikan verkkokurssilla* (3 op), kesto 21 vrk. Opiskelun sai aikatauluttaa vapaasti. Kurssilla oli 12 luentoa sisältäen 55 harjoitustehtävää. Näistä kerättiin kurssipisteitä (max 450). Lisämateriaalina 19 kpl (1-3 min) videoita, jotka demosivat kehittyneitä tietokantatekniikoita (Cochrane, Best Practice, Clinical Evidence, Terveysportti).




Kandeista 38% ryhtyi töihin vasta 1-5 vrk ennen kurssin sulkeutumista. Nämä myöhäiset käyttivät opintoihin vähemmän aikaa ja resursseja. He jättivät muita useammin myös hyödyntämättä lisämateriaaleja.

Hätäilemällä tulee sutta ja sekundaa?

Heikoimmin kurssipisteitä kerännyt kolmannes käytti opintoihin merkitsevästi vähemmän aikaa ja resursseja. Lisäksi he jättivät enemmän lisämateriaaleja hyödyntämättä ja ko. ryhmässä oli viimetingan suorittajien osuus merkitsevästi yliedustettuna (52% vrs 31%). Vaikuttaa siltä, että viimetingan rutistajat tuppaavat siis hutiloimaan ja haravoivat harjoitustehtäviä summamutikassa.

Rautalangasta raameja opiskelulle

Selkeällä informoinnilla opettaja voi pyrkiä käynnistämään verkkokurssiopiskelun riittävän ajoissa. Tämä edellyttää yleisviestintää sekä käyttöinformaatiota verkkokurssin aineistojen esillepanossa. Alla kuusi kikkaa, joilla voi edistää oppijan ajanhallintaa.



* Tulokset esitettiin AMEE 2011 konferessissa. Kalle Romanov: Time management of e-learning among medical students.

Sähköinen äänestys ei tepsikään luennolla

Viime vuonna bloggasin sähköisen äänestyslaitteiston (SÄL) käytöstä eli mikä lienee laitteiston pedagoginen lisäarvo? Euroopan lääketieteellisen opetuksen megakongressissa AMEE 2011:ssa esiteltiin systemoitua katsausta SÄL:n tepsivyydestä koulutuskäytössä (Anne Oswald, Cody Nelson; University of Alberta).

Tutkijat olivat systemaattisella tiedonhaulla etsineet terveydenhuollon piirissä tehdyt tutkimukset tästä aihepiiristä, saalis oli 21 tutkimusta (yhteensä 2637 henkilöä). Tutkimuksista yhdeksän perustui satunnaistettuun koeasetelmaan. Meta-analyysin mukaan SÄL:n käytöllä ei ollut yhteyttä tiedollisen aineksen parempaan omaksumiseen.



Tutkimuksen tulos lahottaa ikävästi pohjaa SÄL:n käytöltä oppimisen edistämisessä. Ovathan laitteet melkoinen investointi ja niiden käyttö vaatii jo teknisessä mielessä opettajalta ylimääräistä vaivannäköä. Mielestäni SÄL-kaukosäätimiä ei silti kannata kipata kaivoon. Onhan mahdollista, että em. laihoja tuloksia ainakin osin selittää em. tutkimuksiin sisältyvä pedagoginen toteutuksen kirjavuus. Onhan SÄL:n käyttö pelkästään yleisön hereilläpitämiseen varmaankin eri asia kuin SÄL:n käyttö yleisön monipuoliseen aktivointiin, johon voidaan liittää vuorovaikutusta ja tiedon prosessointia.

Mutta ainakin heppoisilla SÄL-kikkailuilla on oppimisen tuloksekkuuden kohentaminen epätodennäköistä – vaikka kaukosäätimiä jakamalla yleisön ehkä saisi paremmin viihtymään luentosalissa.

Mitä taitoja tulisi vaatia valmistuvalta lääkäriltä?

Lääkäriopinnoissa karttuneesta tiedosta osa on jo vanhentunutta lääkäriksi valmistuessa. Myös tiedonhallinta, kuten elektroniset tietolähteet muuttuvat herkeämättä. Kandit ovat toki hyvin ajan hermolla ja tuttuja lienevät Lääkärin käsikirja, Lääkkeet ja hinnat sekä SFINX. Eräät niiden erikoiskikat tosin vaativat lisäannoksen tietotaitoa. Mutta entäs muut tietolähteet? Mitä pitäisi osata?

Näitä taitoja lääkäri tarvitsee yhä enemmän

Opetettuani tietokantojen käyttöä kandeille jo vuosia on minulle muodostunut näkemys niistä taidoista, joita valmistuvan lääkärin on hallittava. Ohessa tyyppitilanteita. Samat osaamisvaatimukset voitaisiin varmaan esittää myös työelämässä toimiville yleis- ja erikoislääkäreille?

Huomaa, että taidon hallitseminen = taito käyttää tehokasta täsmätyökalua. Itse keksityt hikiset kiertotiet tiedonhaussa eivät kerta kaikkiaan sovi kiireiseen työtahtiin. Tavoite: lääkäri hyödyntää työssään lääketieteellistä tiedonhallintaa osaavin ottein.


Tyyppitilanteita, joissa Terveysportti voi ratkaista tietotarpeen:



Entä kun Terveysportista ei löydy riittävästi tietoja?

Terveysportin tietokannat sisältävät paljon tietoa. Eteen tulee silti usein tilanteita jolloin sieltä ei löydy tietoa tai löytynyt tieto on yleisluontoista. Tällöin on osattava käyttää muita tietolähteitä. Kliinisen päätöksenteon tuki –tietokantojen käyttö, tietohaut tieteellisistä tietokannoista. Esimerkiksi Best Practice, Uptodate, OvidMD, Cochrane-kirjasto.



Useimmat sairaalat ja terveyskeskukset investoivat tuntuvia summia em. tietolähteisiin ja henkilöstön täydennyskoulutus on siten avainasemassa. Osaavissa käsissä tietolähteet hyödyttävät niin potilasta, lääkäriä kuin yhteiskuntaakin.

Voi turkanen - taasko käyttöliittymää muutettiin!

Syyskausi avautuu lääkärille tiedonhallinnan osalta kameleonttileikkinä. Tarkoitan tällä ilmiötä, jossa verkon tietolähteet alati muuttavat muotoa ja toimintaa. Niinpä käyttäjä saa taas opetella uutta. Nyt Cochrane-kirjasto - tuo EBM-tiedon pääkonttori - heittää ruutuun uusia ominaisuuksia tohtorien toljoteltavaksi.

Onneksemme muutokset eivät ole dramaattisia. CLIB:n käyttöliittymää on uusittu ja muutamia uusia toimintoja on tullut avuksemme. Mutta uudistukset kannattaa napata haltuunsa jotta Cochrane-katsausten hyötykäyttö olisi sujuvaa. Taidottomasti tehtynä tiedonhaku tahmautuu virheisiin. Ja vanha hokemahan 'virheistä oppii' on roskaa, eihän siinä opi kuin sen, että mitä ei pidä tehdä.

Uutta CLIB:ssa

Muutama poiminta: ’Cited by’ –toiminto näyttää, kuka on siteerannut ko. katsausta. Ja toiminto ’More articles like this’ tarjoaa lisää CLIB-aineistoa ko. aihepiiristä. Aineistojen kuvat näkyvät nyt paremmin ja kirjallisuusviitteiden hyödyntämistä on sujuvoitettu ja CLIBin sisältöä voi nyt jakaa sosiaalisen netin työkaluilla.



Lääkäri siis pääsee D-jäsenetuna käyttämään Cochrane-kirjastoa kirjautuessaan Terveysportiin (työpaikalla ei tätä yleensä tarvita). Tällöin voit perustaa oman käyttäjätilin ja tallentaa laatimiasi hakustrategioita setteinä, joita voi toistaa myöhemmin uudelleen. Lisäksi voit tallentaa löytämiäsi artikkeleita myöhempää käyttöä varten. CLIB:sta löytyy Cochrane –katsausten ohella mm. DARE-tietokanta (Other Reviews), jossa on muualla julkaistujen systemoitujen katsausten kriittisiä analyysejä. Älä siis enää anna muiden vedota ’systemoituun katsaukseen XYZ’ ja laulaa itseäsi suohon - ota itse asiasta selvää. Kenties kyseinen systemoitu katsaus on silputtu DAREssa kappaleiksi ja todettu perusteiltaan perin lahoksi!

Siis… mikä CLIB?!

Lääkäri, etkö tunne CLIBia tai et osaa sitä käyttää sujuvasti? Koulutusta lienee joissakin tapauksissa saatavissa oman organisaation tietopalvelusta, mutta täsmäkoulutusta saa ja lisäoppia omaksuu ainakin Lääkäriseura Duodecimin verkkokurssilla ’Lääkäri ja tietokantojen osaava käyttö’, jossa CLIBin uudistukset - ja myös perusominaisuudet - voi oppia multimedian avulla nopeasti.

Täydennyskoulutusta lääkäreille potilastyön mobiliilisovelluksista?

Hyvin toteutettu laaja satunnaistettu tutkimus Lancetin heinäkuun numerossa* osoittaa, että automatisoiduilla tekstiviesteillä voidaan nostaa tupakoinnin lopettaneiden määrä kaksinkertaiseksi (10.7% vrs 4.9%). Menetelmä vaikuttaa kustannustehokaalta, mutta on myönnettävä, että lopettaneiden osuus jää varsin vaatimattomaksi, yksi kymmenestä.

Olisiko perusteita olettaa, että tuon menetelmän tehoa voisi nykyteknologialla parantaa? Älypuhelimet yleistyvät vauhdilla ja niissä toimivat monenlaiset hyötysovellukset, kohteena mm. juuri tupakoinnin lopettaminen. Sovelluksen monipuolisia toimintoja päivittäin aktiivisesti hyödyntävä potilas sitoutuisi kenties paremmin tavoitteeseensa verrattuna pelkkään tekstiviestien vastaanottoon?

Terveyssovellus taskuun tukea tuomaan

Terveyssovelluksia on tarjolla tusinoittain niin Android- kuin iPhone -ympäristöä varten (rajaudun tässä terveyskäyttäytymiseen vaikka paljon muutakin on, esim. sovelluksia diabetesseurantaan). Alla pari kuvakaappausta ilmaisesta Android-sovelluksesta Quit Now! jolla seuraat tupakkalakon saavutuksia, sekä kertyvää ajan- ja rahansäästöä. Lisäksi ’kohtalotoverien’ kanssa voit jakaa kokemuksia. 1620 käyttäjää on antanut sille arvosanan 4.5/5.



Herää pari kysymystä

(I) Olisiko jo korkea aika kehittää suomenkielisiä mobiilisovelluksia, joita voitaisiin käyttää terveyden edistämiseen? Käyttöalueet ovat moninaiset; tupakointi, alkoholinkäyttö, painonhallinta, liikunta, stressi?

(II) Olisiko jo aika kehittää täydennyskoulutusta, jolla annettaisiin yleispraktiikkaa tekeville lääkäreille valmiuksia näihin potilastyön mobiilisovelluksiin? Lääkärin - ja myös terveydenedistämistyötä tekevän hoitajan - tulisi kunnolla tuntea sovellusten ominaisuudet ja tepsivimmät käyttötavat ohjatessaan potilastaan niitä hyödyntämään. Muussa tapauksessa mobiilisovellusten hyödyt jäänevät samalle tasolle kuin lakoniset kehoitukset: ’Osta tupakastavierotusopas’ tai ’Koettaisit laihduttaa’.

Ja kuten Lancetissa julkaistu tutkimus osoittaa, on teknologiasovellus aina kuitenkin vain robottitoiminto. Siitä potilas voi saada tärkeää päivittäistä tukea, mutta terveydenhuollon ammattilaisen ja potilaan henkilökohtainen vuorovaikutus taitaa olla edelleen avainasemassa.


* Free C et al: Smoking cessation support delivered via mobile phone text messaging (txt2stop): a single-blind, randomised trial. Lancet. 2011 Jul 2;378(9785):49-55.