Ajanhallinnan sietämätön keveys verkkokurssilla

Verkkoperustainen opiskelu hämää oppijaa koska opiskella voi milloin tahansa. Niinpä siihen ei aina ryhdytä ajoissa. Lisäksi elektronisen oppimateriaalin vaatima työmäärä ei havainnollistu kuten oppikirja.

Tämäkö yleinen ongelma: aikataulut palavat pohjaan?

Esimerkki ajanhallintapulmasta: 124 lääketieteen opiskelijaa informatiikan verkkokurssilla* (3 op), kesto 21 vrk. Opiskelun sai aikatauluttaa vapaasti. Kurssilla oli 12 luentoa sisältäen 55 harjoitustehtävää. Näistä kerättiin kurssipisteitä (max 450). Lisämateriaalina 19 kpl (1-3 min) videoita, jotka demosivat kehittyneitä tietokantatekniikoita (Cochrane, Best Practice, Clinical Evidence, Terveysportti).




Kandeista 38% ryhtyi töihin vasta 1-5 vrk ennen kurssin sulkeutumista. Nämä myöhäiset käyttivät opintoihin vähemmän aikaa ja resursseja. He jättivät muita useammin myös hyödyntämättä lisämateriaaleja.

Hätäilemällä tulee sutta ja sekundaa?

Heikoimmin kurssipisteitä kerännyt kolmannes käytti opintoihin merkitsevästi vähemmän aikaa ja resursseja. Lisäksi he jättivät enemmän lisämateriaaleja hyödyntämättä ja ko. ryhmässä oli viimetingan suorittajien osuus merkitsevästi yliedustettuna (52% vrs 31%). Vaikuttaa siltä, että viimetingan rutistajat tuppaavat siis hutiloimaan ja haravoivat harjoitustehtäviä summamutikassa.

Rautalangasta raameja opiskelulle

Selkeällä informoinnilla opettaja voi pyrkiä käynnistämään verkkokurssiopiskelun riittävän ajoissa. Tämä edellyttää yleisviestintää sekä käyttöinformaatiota verkkokurssin aineistojen esillepanossa. Alla kuusi kikkaa, joilla voi edistää oppijan ajanhallintaa.



* Tulokset esitettiin AMEE 2011 konferessissa. Kalle Romanov: Time management of e-learning among medical students.