Uuvuttavat esseet - mistä opettajalle vetoapua?

Monivalintatehtäviä käytetään opetuksessa paljon vaikka eivät tue syvällistä oppimista eivätkä ne siten ole järin antoisia oppimistuloksien mittaamisessakaan. Eipä ihme, sillä onhan esseevastausten korjaamisessa uurastavan opettajan fiilikset usein ns. kellarikerroksen alapuolella kun työtä on enemmän kuin laki sallii. Monivalintoja kohtaan tulee myös kipakkaa kritiikkiä kurssipalautteissa kun oppijat antavat niille huutia: ’nää mittaa nippelitietoa’, ’ulkolukua vaan niin pärjää’ jne... Todella hyvien monivalintakysymysten laatiminen onkin vaikeaa.

Entäs jos opiskelija itse arvostelee oman esseensä?

Tämä kuullostaa mätäkuun jutulta? Mutta ainakin verkkokurssilla sen voi toteuttaa ja tuloksetkaan eivät ole hassumpia. Kevään 2011 EBM-tiedonhaun (EBM= Evidence Based Medicine, näyttöön perustuva lääketiede) verkkokurssilla opiskelija Moodlessa joutui ensin vastaamaan harjoitustehtävään ja sitten hän itse arvosteli sen – tietysti opettajan määrittelemien kriteerien perusteella.
Kokemuksen mukaan opiskelijat arvostelivat suorituksensa aika ankarasti, eivätkä antaneet itselleen pisteitä ainakaan liian helposti.


Toteutuksesta on mielestäni merkittäviä etuja: (1) monivalintakysymysten epäkohdilta vältytään, (2) opiskelija joutuu aktiivisesti prosessoimaan ensin omat tietonsa vastaukseksi ja sitten arvioimaan aikaansaannostaan kriittisesti, ja (3) opettajan työkuorma säätyy myönteisesti. Itse tein suorituksista pistokoemaista valvontaa ja seurasin, että pelisääntöjä noudatetaan.
Kyseisellä EBM-kurssilla opiskelijan piti kerätä mahdollisimman hyvät suoritepisteet nimenomaan harjoitustehtävistä, jotka yhdessä kurssitentin kanssa muodostivat kokonaissuorituksen. Haluan vielä muistuttaa, että tuo em. itsearviointi kohdistui verkkokurssin harjoitustehtäviin, siis ei varsinaisen kurssitentin aineistoon.

[toteutukseen käytettiin Moodle 1.9 oppituntityökalua]