lauantai 28. toukokuuta 2011

Ihmishenkiä pelastavaa lääkärien täydennyskoulutusta?

Olen aiemmin viitannyt Cochrane-katsaukseen* jossa kritisoitiin lääkärien luentomuotoista täydennyskoulutusta, koska se ei tuota järin tehokkaasti muutoksia hoitokäytäntöihin. Katsauksessa todettiin, että tepsivämpää koulutusta saataisiin käyttämällä vuorovaikutusta ja osallistavia koulutusmenetelmiä.

Täydennyskoulutuksen vaikuttavuutta arvioidessa erityisen kiinnostavia ovat potilaiden terveydentilaan liittyvät vastemuuttujat. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta vaativuutensa takia harvoin tutkittuja ja raportoituja.


Tuore ruotsalaistutkimus** raportoi yleislääkärien osallistavan ja pitkäjänteisen täydennyskoulutuksen vähentävän heidän sepelvaltimotautipotilaittensa kuolleisuutta kymmenen vuoden seurannan aikana (11% vrs 28%, p = 0.02). Nämä yleislääkärit pääsivät yhtä hyviin hoitotuloksiin kuin kardiologi. Vertailuryhmänä oli tavanomainen, valtavirran mukainen yleislääkärien luentotyyppinen koulutus. Tuloksia tuottava kaksi vuotta kestänyt täydennyskoulutus käsitti em. luennon lisäksi 1-2 vuosittaista yhden tunnin pienryhmätyöskentelyä 4-7 lääkärin ryhmässä, jonka veti kardiologi. Kyse ei siis ollut mistään suuria resursseja vaativasta hankkeesta. Pikemminkin voisi todeta, että suunnitelmallisuus oli oleellisin tekijä.

Ei voi välttyä ajatukselta, että täydennyskoulutuksessa myös verkkoperustaiset toteutustavat yhdistettynä lähiopetukseen voisivat edistää täydennyskoulutuksen aktivoivan ja osallistavan työskentelyn toteuttamista. Verkossa voitaisiin hyödyntää aktivoivia tehtäviä, vuorovaikutteisuutta ja huomioida myös henkilökohtaiset oppimistarpeet. Kiinnostuneena täytyy jäädä odottamaan koulutustutkimuksia, jotka kenties toisivat lisävalaistusta myös tähän näkökulmaan.


* Forsetlund L, Bjørndal A, Rashidian A ym: Continuing education meetings and workshops: effects on professional practice and health care outcomes. Cochrane Database Syst Rev. 2009 Apr 15;(2):CD003030.


**Kiessling et al: Case-Based Training of Evidence-Based Clinical Practice in Primary Care and Decreased Mortality in Patients With Coronary Heart Disease, Annals of Family Medicine 9:211-218 (2011).

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Osallistavaa oppimista - vaikkapa lääkäreille

Pohditko miten voisit hyödyntää tietoverkkoa lääkärien täydennyskoulutuksessa tai vaikkapa kandiopetuksessa? Voisiko se vähentää opettajan työtaakkaa ja/tai edistää tuloksellista oppimista katalysoidessaan aktiivista toimintaa istuskelun ja kuuntelun sijaan.



Tuoreimmassa Duodecim –lehdessä on katsausartikkelini Verkkoperustaista täydennyskoulutusta lääkäreille, joka käsittelee eLearningin etuja ja haittoja. Tässä suora linkki artikkeliin http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99547.pdf (tosin vaatii lukuoikeudet) katsaus löytyy helposti myös Terveysportin Duodecim-lehtiarkistosta kohdasta uusin lehti.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Wow! Minulle poimitaan uutuustutkimukset valmiiksi

Voisiko lääketieteen uutuusseuranta olla tämän helpompaa? Eilen taas Evidence Updates –palvelu (http://plus.mcmaster.ca/EvidenceUpdates/) lähetti minulle viikottaisen valikoiman huippuartikkeleita, näkymä sähköpostista alla. Itse saan määrätä seurattavat erikoisalat. Ja mikä parasta, niissä kaikissa on relevanssi- ja uutuusarvo pisteytetty asteikolla 1-7.

Eihän tämä palvelu koko lääketieteen uutuuksia kata, mutta on oiva apu kiireiselle kliinikolle. Eikä maksa mitään. Olen maininnut tästä palvelusta jo aikaisemminkin, mutta moni tohtori taitaa olla kulkenut onnensa ohi. Omaksu käyttötekniikka tästä videosta (3 min 40s).



Lisäbonuksena on se, että uutuuspalvelun saitilla on kunkin laatuarvion perässä erikoisalan huippukollegoiden mielipiteiden vaihtoa tutkimushavainnosta käytännön näkökulmista katsottuna.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Laita henkilöstökoulutuksessa aivot töihin

Luentomuotoisen henkilöstökoulutuksen vaikuttavuus on suuri haaste jos yleisö haaveilee auditoriossa ja imeskelee kieltä suussaan. Tähän pulmaan on haettu kokeilevia ratkaisuja verkkokoulutuksen piiristä, mutta osa toteutuksista on ollut aika vaatimattomia. Verkkokoulutuksessakin on omat haasteensa. Jos imitoidaan perinteisiä opetusmenetelmiä saattaa verkkokurssi suppiloitua melko kuivakkaisiin toteutuksiin; pelkkiä PDF-oheislukemistoja ja/tai powerpoint liitteitä.

Tuon oppiannoksen nieleskely ei ole herkkua verkkokurssilaisille, toteutus voi olla jopa huonompi kuin paperille tulostettu aineisto. Kuitenkaan tekniikka ei enää aseta juuri rajoja toteutukseen vaan suurimmat kehitysesteet ovat opettajan päässä, ainakin jos hän ankkuroi ideointinsa auttamattoman vanhakantaiseen visioon kynä - paperi - luentomoniste - auditorio verkkosimulointina.

Verkkokursseillahan oppijat toivovat palautetta, aktivoivia tehtäviä, omiin oppimistarpeisiin mukautumista. Esimerkiksi Moodlen oppituntityökalu tarjoaa laajan arkkitehtuurivalikoiman oppijan aktivointiin ja siten tuntuvasti lisää vaikuttavuutta henkilöstökoulutukseen.



Tässä muutama Moodlen oppitunnin ratkaisu ideoita idättämään. Ekana pari perusratkaisua, jotka eivät oman kokemuksen myötä ole olleet järin hyviä. Aineiston läpilukaisun houkutus on suuri ja koulutuksen vaikuttavuus ei ole kovin kummoinen.





Tämä seuraava ratkaisu voi tuoda oppimiseen kontekstuaalisuutta, eli tehtävä voidaan liittää läheisesti mielekkäisiin reaalimaailman faktoihin ja työtehtäviin (joita oppimateriaalissa on juuri tehtävää ennen käsitelty tms):



Tässä oppija saa lisäksi virheestään palautetta ja ohjataan oppimaan lisää kertauksen kautta:



Nämä ovat esimerkkejä, joita voi laajentaa, haaroittaa yms hyvin laajoiksi pelimäisiksi kokonaisuuksiksi. Moodlesta on siis moneksi, kirjaimellisesti.
 
Site Meter