Lyhyttavaraa, kiitos kyllä

Tästä se lähtee. Bloginpito. Lääketieteen piirissä kouluttajana toimittuani jo 80-luvulta alkaen on tullut koeteltua monia sudenkuoppia omin jaloin ja ehkäpä kokemusten jakamisesta olisi hyötyä.

Tiedonhaun ja tietokantojen käytön koulutuksessa (esim Medline) ovat ns. ruutuvideot opetuksessa hyvä keino opettaa mutkikkaita asioita. Nimikkeestä ”ruutuvideo” en silti tykkää vaan kutsun niitä lyhytluennoiksi koska niissä opettaja luennoi ja videot & animaatiot havainnollistavat mutkikkaat asiat.

Videoitua pitkää piimää?

Jahkailuvideota ei kukaan kestä vaan matsku on tehtävä nopeatempoiseksi. Ja hyvin, hyvin lyhyeksi. Viisi minuuttia on monesti ihan liikaa. TV/Internet/Youtube-sukupolvi on tottunut siihen että ruudusta tulee sujuvaa ja teknisesti huoliteltua tavaraa. Tai että produktiossa on ainakin jokin rytmi ja idea. Videoiden opetuskäytössä sorrutaan siihen että perusluento tallennetaan 90 minuutin järkäleeksi. Kukaan ei kestä katsoa tuota yliopiston tosi-TV:tä kun huuruisessa luentovideossa joku dosentti Sam Makkonen tankkaa kalvoiltaan esitystä sammakkolajien taksonomiasta. Se joka väittää kestävänsä huijaa muita - tai ainakin itseään.
Sama mokaa on verkko-opetuksessa edelleen paljon. Heitetään verkkoon karmea luntta dokareita ja huudetaan perään että opiskelkaa nämä. Pitäisiköhän julistaa "Näyttäkää minulle verkkokurssi joka on vain materiaalinjakoalusta niin minä näytän teille kehnon verkkokurssin…"?

Vessa-akustiikkakin voi toimia

Hauska anarkianmakuinen esimerkki on youtubesta löytyvä RSS in plain english. Joku hemmo vetää sen ihan hirveällä vauhdilla alle neljän minuutin ja hauskaa silti on. Äänityksenlaadusta päätellen produktio on tehty jossakin hikisessä vessassa mutta lopputulos on siisti. Jos asia ei tule katsojalle selväksi eka kerralla niin pikauusintaa vaan peliin.