Innokkaimmat sosiaalisen webin riemuepistolan julistajat levittävät huolestuttavia viestejä. Niiden mukaan käy ihan köpösti, jos et ota käyttöön Twitteriä, Facebookia ja blogeja - olit sitten tutkija, opettaja, hallintoalan edustaja tms. Jos ei ala niitä käyttää niin putoaa armotta pysähtyneistön paarialuokkaan.
Pientä rajaa mobiilihypetykselle
Ainakin korkeakoulumaailmassa eivät lääketieteen opiskelijat ole vielä mukana mobiilissa web 2.0:ssa. Aivan tuoreessa twitter-kyselyssä (HY, N=306) mobiilin laajakaistan käyttöön soveltuva kännykkä oli 48%:lla. Twitteriä käyttää satunnaisesti 2% pöytäkoneesta ja 2% mobiilisti. Kysymykseen ’Onko sinusta hyvä idea hyödyntää Twitteriä opetuksessa, jolloin se voisi esimerkiksi tuottaa vuorovaikutusta opetustilanteeseen?’ vastasi myöntävästi 17%, ’en usko’ 38%, ’ehdottomasti ei’ 9%, ja ’en osaa sanoa’ 35%. Joten tarvetta vuorovaikutukselle toki nähdään ja ainakin jossakin määrin Twitterin katsotaan sellaiseen sopivan. Ehdottomasti vastaan oli siis joka kymmenes.
Face –bookin 1.6 miljoonaa
Tuo luku on uutisoitu Face-bookin käyttäjiksi Suomessa, joten niillä main varmaan jo mennään. Mutta sen käyttö perustuu kiinteään nettiyhteyteen. Ja niinpä ollaan vielä kovin kaukana siitä, että opiskelija olisi alati netissä mobiilisti.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
maanantai 25. lokakuuta 2010
Lääketieteen kandeilla ylivertaiset Terveysporttitaidot?
Lääkärit saavat alati taivastella Terveysportin jatkuvasti muuttuvia & kehittyviä tietokantoja, joiden käyttötaitoja joutuu oppimaan kantapään kautta. Niinpä moni hyötyominaisuus jää käyttämättä. Uusia taitoja tarvitaan. Voi lääkäriparkoja, jotka vielä ajautuvat käyttämään 1900-lukulaista kolmen P:n aikasyöppökolmikkoa Puhelin – Pharmaca – Potilastoimisto.
Voisi olettaa, että nykykandit osaavat tuoreilla tiedoillaan laulaa vanhemmat kollegat kaulaa myöten tietokantojen suohon. Onhan juuri kurssit käyty ja dataaminen on nykypolvelle yhtä luontevaa kuin vedenjuonti hauelle.
Mitä kandit itse tuumasivat taidoistaan syyskuussa 2010?
Asiaa selvitettiin kyselyllä 5. ja 6. vuosien kandeilta (HY). Vastauksia kertyi 107 kpl joten vastausprosentti oli noin 45% (välttävä tulos, kartoituksena voinee kelvata). Kysely koostui tietokantataitojen itsearviosta 18:ssa eri käyttötilanteessa. Ihan tuttuja tietenkin olivat Lääkärin tietokannat sekä Lääkkeet ja hinnat. Mutta monien hyvin kätevien tietokantatekniikoiden osalta moni kandi ruksasi kohdan ”Tämä käyttötekniikka on minulle ennestään tuntematon”. Esimerkiksi oiremittaukset automaattisilla lomakkeilla oli uutta 50%:lle ja munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä polyfarmasian kokonaisanalyysi peräti 82%:lle kandeista. Niinpä kysymykseen ”Koetko tarvetta oppia lisää Terveysportin käytöstä”, vastasikin 16% ’pitää täysin paikkansa’ ja 60% ’pitää osittain paikkansa’.
Kakkua kaikille - elinkautinen oppiminen edessä
Tästä pikapilotista voisi päätellä, että myös moni ihan-kohta-valmis-lääkäri hyötyisi tietokantataitojensa päivittämisestä – vanhemmasta lääkäripolvesta puhumattakaan. Niinpä edelleen pätee se havainto, että täydennyskoulutuksen tarve iskee lääkäriin, kun hän astelee ulos publiikista eli lääkäriksi laillistamistilaisuudesta.
Voisi olettaa, että nykykandit osaavat tuoreilla tiedoillaan laulaa vanhemmat kollegat kaulaa myöten tietokantojen suohon. Onhan juuri kurssit käyty ja dataaminen on nykypolvelle yhtä luontevaa kuin vedenjuonti hauelle.
Mitä kandit itse tuumasivat taidoistaan syyskuussa 2010?
Asiaa selvitettiin kyselyllä 5. ja 6. vuosien kandeilta (HY). Vastauksia kertyi 107 kpl joten vastausprosentti oli noin 45% (välttävä tulos, kartoituksena voinee kelvata). Kysely koostui tietokantataitojen itsearviosta 18:ssa eri käyttötilanteessa. Ihan tuttuja tietenkin olivat Lääkärin tietokannat sekä Lääkkeet ja hinnat. Mutta monien hyvin kätevien tietokantatekniikoiden osalta moni kandi ruksasi kohdan ”Tämä käyttötekniikka on minulle ennestään tuntematon”. Esimerkiksi oiremittaukset automaattisilla lomakkeilla oli uutta 50%:lle ja munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä polyfarmasian kokonaisanalyysi peräti 82%:lle kandeista. Niinpä kysymykseen ”Koetko tarvetta oppia lisää Terveysportin käytöstä”, vastasikin 16% ’pitää täysin paikkansa’ ja 60% ’pitää osittain paikkansa’.
Kakkua kaikille - elinkautinen oppiminen edessä
Tästä pikapilotista voisi päätellä, että myös moni ihan-kohta-valmis-lääkäri hyötyisi tietokantataitojensa päivittämisestä – vanhemmasta lääkäripolvesta puhumattakaan. Niinpä edelleen pätee se havainto, että täydennyskoulutuksen tarve iskee lääkäriin, kun hän astelee ulos publiikista eli lääkäriksi laillistamistilaisuudesta.
torstai 14. lokakuuta 2010
Kiireinen kliinikko ja uudet laatututkimukset
Ainainen hoppu ja hässäkkä töissä. Pitäisi ehtiä seurata uusimpia tutkimustuloksia. Mutta miten? MEDLINE-haku tuottaa lumivyörymäisen informaatiokaaoksen eikä kaupallisten portaalien uutisanti tunnu vastaavan omia tarpeita.
Laita asiantuntijat poimimaan rusinat infopullasta
Nimekäs kanadalainen McMaster University on jo usean vuoden ajan suodattanut kliinikkoasiantuntijoiden avulla laatututkimuksista tiivistelmiä, joista ilmenee myös tulosten uutuusarvo ja relevanssi. Voit tilata oman erikoisalan uutuudet sähköpostiisi ja mikä parasta, palvelu on ilmainen. Yhteistyökumppanina palvelussa on BMJ Group.
Ota palvelu käyttöön – omaksu käyttöperiaatteet videosta
Kuvan linkistä löytyy video josta voi omaksua 3 minuutissa tuon lääkärille kätevä uutuusseurantapalvelun, josta saat koosteena tuoreita tietoja laatututkimuksista haluamiltasi erikoisaloilta.
Uutuusseurantapalveluun pääset tästä Evidence Updates
Laita asiantuntijat poimimaan rusinat infopullasta
Nimekäs kanadalainen McMaster University on jo usean vuoden ajan suodattanut kliinikkoasiantuntijoiden avulla laatututkimuksista tiivistelmiä, joista ilmenee myös tulosten uutuusarvo ja relevanssi. Voit tilata oman erikoisalan uutuudet sähköpostiisi ja mikä parasta, palvelu on ilmainen. Yhteistyökumppanina palvelussa on BMJ Group.
Ota palvelu käyttöön – omaksu käyttöperiaatteet videosta
Kuvan linkistä löytyy video josta voi omaksua 3 minuutissa tuon lääkärille kätevä uutuusseurantapalvelun, josta saat koosteena tuoreita tietoja laatututkimuksista haluamiltasi erikoisaloilta.
Uutuusseurantapalveluun pääset tästä Evidence Updates
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Bittikorvike koulutuksessa - hitti vai huti?
Syyskuussa yli 170 opiskelijaa aloitti lääkiksessä (HY). Heti alussa harjaannutaan tietotekniikan käyttöön kampuksella TVT-ajokorttikurssilla, joka käsittää neljä ryhmäopetusta ja laajan verkkoperustaisen tietopaketin.
Ensimmäinen ryhmäopetus opastaa yliopiston tietojärjestelmien ja –verkon käyttöön kampuksella. Kyseinen opetus on kokonaan meikäläisen varassa. Ja tänä syksynä kävi niin että laryngiitti vei äänen niin että ko. ryhmäopetus peruuntui kokonaan. Iso joukko opiskelijoita. Taivaan talipallot, mikä neuvoksi? Opetuksen siirto myöhemmäksi ei tullut kyseeseen tiukan opiskeluohjelman takia. .
Multimedia sairaslomalaista sijaistamaan
Tiukka paikka poikii kekseliäisyyttä ja 2 vrk:n varoitusajalla väsättiin n. 10 min multimediaesitys keskeisistä IT-asioista. Näin voitiin keskeiset asiat havainnollistaa kuten PC-luokassa. Aiheina kirjautuminen järjestelmiin; verkkolevyalueen käyttö; printtereiden hallinta; webmailin käyttö, sen postikansiot sekä osoitekirjan käyttö; Moodlen käyttöönotto sekä Oodi-ilmoittautumiset syksyn kursseille. Selostusta ei käytetty koska opettajahan oli menettänyt äänensä! Viikon alkuperäisestä myöhässä tarjottiin halukkaille peruuntunutta ryhmäopetusta mutta paikalle ilmaantui vain 10 opiskelijaa. Multimedian tarjoama opastus riitti monille (kts alla).
Mitä tuumivat opiskelijat?
Asiaa selvitettiin välittömästi verkkokyselyllä (107 vastausta, vastausprosentti 70%), jossa kysyttiin oliko multimediasta apua – ts. oliko ratkaisu mistään kotoisin. 74% katsoi että multimedialla korvattiin onnistuneesti lähiopetus. Lisäksi kysyttiin mitkä IT-toimet vastaaja suoritti multimedian opastamana (osuus niistä joilla IT-toimet olivat tekemättä ennen multimediaa): keskimäärin 35-80% suoritti emailin, oodiin, moodlen yms käyttöönottotoimet multimedian antamien ohjeiden mukaisesti. Tulokset rohkaisivat ja vaikuttaisi siltä, että 10 minuutin multimedialla voisi ainakin osittain korvata ryhmäopetuksen (joka muuten olisi 90 minuuttia– ja vähintään kahdeksan opetuskertaa) Mutta seuraavalla kerralla pitäisi multimedian laatimiseen ja markkinointiin panostaa enemmän aikaa ja evästä kuin tämän improvisoidun hätäpaikan laadintaan oli käytettävissä.
Ensimmäinen ryhmäopetus opastaa yliopiston tietojärjestelmien ja –verkon käyttöön kampuksella. Kyseinen opetus on kokonaan meikäläisen varassa. Ja tänä syksynä kävi niin että laryngiitti vei äänen niin että ko. ryhmäopetus peruuntui kokonaan. Iso joukko opiskelijoita. Taivaan talipallot, mikä neuvoksi? Opetuksen siirto myöhemmäksi ei tullut kyseeseen tiukan opiskeluohjelman takia. .
Multimedia sairaslomalaista sijaistamaan
Tiukka paikka poikii kekseliäisyyttä ja 2 vrk:n varoitusajalla väsättiin n. 10 min multimediaesitys keskeisistä IT-asioista. Näin voitiin keskeiset asiat havainnollistaa kuten PC-luokassa. Aiheina kirjautuminen järjestelmiin; verkkolevyalueen käyttö; printtereiden hallinta; webmailin käyttö, sen postikansiot sekä osoitekirjan käyttö; Moodlen käyttöönotto sekä Oodi-ilmoittautumiset syksyn kursseille. Selostusta ei käytetty koska opettajahan oli menettänyt äänensä! Viikon alkuperäisestä myöhässä tarjottiin halukkaille peruuntunutta ryhmäopetusta mutta paikalle ilmaantui vain 10 opiskelijaa. Multimedian tarjoama opastus riitti monille (kts alla).
Mitä tuumivat opiskelijat?
Asiaa selvitettiin välittömästi verkkokyselyllä (107 vastausta, vastausprosentti 70%), jossa kysyttiin oliko multimediasta apua – ts. oliko ratkaisu mistään kotoisin. 74% katsoi että multimedialla korvattiin onnistuneesti lähiopetus. Lisäksi kysyttiin mitkä IT-toimet vastaaja suoritti multimedian opastamana (osuus niistä joilla IT-toimet olivat tekemättä ennen multimediaa): keskimäärin 35-80% suoritti emailin, oodiin, moodlen yms käyttöönottotoimet multimedian antamien ohjeiden mukaisesti. Tulokset rohkaisivat ja vaikuttaisi siltä, että 10 minuutin multimedialla voisi ainakin osittain korvata ryhmäopetuksen (joka muuten olisi 90 minuuttia– ja vähintään kahdeksan opetuskertaa) Mutta seuraavalla kerralla pitäisi multimedian laatimiseen ja markkinointiin panostaa enemmän aikaa ja evästä kuin tämän improvisoidun hätäpaikan laadintaan oli käytettävissä.
lauantai 11. syyskuuta 2010
Ratkaisu sairaalan atk-luokan pullonkauloihin?
PC-luokkaopetusta käytetään paljon mm. henkilöstökoulutuksessa. Kouluttaja demoaa luokan isolla näytöllä ja kurssilaiset apinoivat perässä. Jotkut kuitenkin putoavat kyydistä ja silloin tunnelma on kuin jukolan kuulussa yöviestissä ilman otsalamppua.
Miksi näin käy? Sovellusten käyttöprosessit ovat usein moniportaisia ja pienikin kompastelu tipauttaa armotta kyydistä. Eikä tuo opetustapa ole pedagogisesti järkevä, koska se ei ota huomioon kurssilaisten perustaitojen kirjavuutta eikä yksilöllistä opiskelutapaa tai -nopeutta. Tuollainen henkilöstökoulutus uhkaakin päätyä puuduttavaksi pudokkaiden pelasteluksi. Kurssitettaville tarvittaisiin joustoa, mutta siitä ei ole tietoakaan.
Tässä olisi ratkaisu. Lisätään opiskelijan vapausasteita käyttämällä luokassa oppimateriaalina vuorovaikutteisia videopätkiä. Ne jaottelevat opittavan sisällön sopiviksi suupaloiksi. Ja hyviä tuotantovälineitä on useita (mm. Adobe Captivate, Camtasia). Interaktiivisesta verkko-oppimisesta luennoi AMEE 2010 kongressissa Itiel Dror kognitiivisten neurotieteiden näkökulmasta. Jo yksi vuorovaikutteinen videominuutti voi opettaa paljon ja oppimistulokset ovat muita menetelmiä paremmat*.
Työpaikkojen PC-luokat ovat usein kovin pieniä ja varauskalenterikin on täynnä kuin turusen pyssy. Kannattaisikin hyödyntää vuorovaikutteisia materiaaleja, jotta koulutukset olisivat tehokkaita ja vältyttäisiin joutokäynniltä. Tämä menetelmä tarjoaa useita etuja:
Joustavinta olisi tietysti toteuttaa koulutus kokonaan tai ainakin valtaosaltaan verkkokurssina & verkkovideoina, jolloin opiskelun voisi suorittaa missä vain. Sellaisiakin on jo tänä syksynä tulossa käyttöön, esimerkiksi 'Lääkäri ja tietokantojen osaava käyttö' (Duodecim).
* Cherrett T, Wills G, Price J, Maynard S, Dror, IE. Making Training More Cognitively Effective: Making Videos Interactive. British Journal of Educational Technology, 40 (6), 1124-1134.
Miksi näin käy? Sovellusten käyttöprosessit ovat usein moniportaisia ja pienikin kompastelu tipauttaa armotta kyydistä. Eikä tuo opetustapa ole pedagogisesti järkevä, koska se ei ota huomioon kurssilaisten perustaitojen kirjavuutta eikä yksilöllistä opiskelutapaa tai -nopeutta. Tuollainen henkilöstökoulutus uhkaakin päätyä puuduttavaksi pudokkaiden pelasteluksi. Kurssitettaville tarvittaisiin joustoa, mutta siitä ei ole tietoakaan.
Tässä olisi ratkaisu. Lisätään opiskelijan vapausasteita käyttämällä luokassa oppimateriaalina vuorovaikutteisia videopätkiä. Ne jaottelevat opittavan sisällön sopiviksi suupaloiksi. Ja hyviä tuotantovälineitä on useita (mm. Adobe Captivate, Camtasia). Interaktiivisesta verkko-oppimisesta luennoi AMEE 2010 kongressissa Itiel Dror kognitiivisten neurotieteiden näkökulmasta. Jo yksi vuorovaikutteinen videominuutti voi opettaa paljon ja oppimistulokset ovat muita menetelmiä paremmat*.
Työpaikkojen PC-luokat ovat usein kovin pieniä ja varauskalenterikin on täynnä kuin turusen pyssy. Kannattaisikin hyödyntää vuorovaikutteisia materiaaleja, jotta koulutukset olisivat tehokkaita ja vältyttäisiin joutokäynniltä. Tämä menetelmä tarjoaa useita etuja:
Joustavinta olisi tietysti toteuttaa koulutus kokonaan tai ainakin valtaosaltaan verkkokurssina & verkkovideoina, jolloin opiskelun voisi suorittaa missä vain. Sellaisiakin on jo tänä syksynä tulossa käyttöön, esimerkiksi 'Lääkäri ja tietokantojen osaava käyttö' (Duodecim).
* Cherrett T, Wills G, Price J, Maynard S, Dror, IE. Making Training More Cognitively Effective: Making Videos Interactive. British Journal of Educational Technology, 40 (6), 1124-1134.
torstai 26. elokuuta 2010
Äänestyslaitteet luentosalissa - vain hypeä ja hupia?
Luentosaliyleisön uneliaisuus voi joskus olla pulma. Huomiokyky lysähtää jo 15:ssa minuutissa ja viesti ei mene perille. Cochrane-katsauksessa* luettiin madonluvut luentomuotoiselle täydennyskoulutukselle, koska sen avulla ei saada oppeja vietyä kuulijoiden arkisiin työkäytänteisiin. Tepsivämpää koulutusta saataisiin käyttämällä vuorovaikutusta ja aktivoivia menetelmiä. Ei kuitenkaan ole pikkujuttu käynnistää vuorovaikutteisuutta luennolla, jossa yleisömassan krooninen kainous latistaa hyvätkin yritykset.
SÄL-teknologia unilukkariksi?
Sähköisistä äänestyslaitteista (SÄL) on haettu ratkaisuja luentosalien uneliaaseen ilmapiiriin. Niistä onkin tutkimuksissa saatu lupaavia tuloksia mm. perusopetuksessa, tutkimustietoa täydennyskoulutuksesta sen sijaan on niukalti. Vaikka SÄL-tekniikka on kehittynyt 1990-luvulta, vaativat ne edelleen melkoisia resursseja. Joten niiltä sopii odottaa merkittävää muutosvoimaa luentosaliin.
Pulma voi kuitenkin olla se, että pelkällä niiden käytöllä ajatellaan ratkaistavan vuorovaikutteisuuden haasteet. ”Vuorovaikutteisen ja aktivoivan koulutustilaisuuden” SÄLin hyödyntäminen saattaa jäädä kitukasvuisten & kapea-alaisten kysymysten tasolle – ’Oletteko terveyskeskus- vai sairaalalääkäreitä?’ tai ’Käytättekö lääkettä X vai Y?’. Sitten luennoitsija hieman pöyhii kommenteillaan äänestysprosentteja and That’s all.
Kekseliäisyyttä kaukosäätimien käyttöön
Aktiivisen vuorovaikutteisuuden toteuttamiseen ovat asiantuntijat hahmotelleet mm seuraavia tekniikoita: (keino 1) dynaaminen menetelmä eli luennoitsija modifioi esitystään (ja yleisön aktivointitekniikkansa) sen mukaan millaisia vastausjakaumia saadaan; (keino 2) esityksen kaikkia kysymyksiä ei määritetä etukäteen, vaan esittäjä hyödyntää tarpeen erilaisia kysymyksiä, joilla voidaan vaikkapa selvittää (2a) onko yleisö ymmärtänyt juuri esitetyn asian oikein tai (2b) yleisön toiveet puhuuko esittäjä seuraavaksi asiasta X, Y vai Z.
Yllä kaaviokuva keinon no: 1 käytöstä SÄL-luennolla: kysymys A:n jälkeen luentoyleisöstä tehdään työpareja tai tiimejä pohtimaan kysymystä luennoitsijan ohjeistamana – ja sitten voidaan vaikkapa uusintaäänestää samaisesta kysymyksestä A. Toiminta muuttuu aktiiviseksi tiedon ja tietämyksen prosessoinniksi, jossa on mukana myös vuorovaikutusta ryhmässä.
* Forsetlund L, Bjørndal A, Rashidian A ym: Continuing education meetings and workshops: effects on professional practice and health care outcomes. Cochrane Database Syst Rev. 2009 Apr 15;(2):CD003030.
SÄL-teknologia unilukkariksi?
Sähköisistä äänestyslaitteista (SÄL) on haettu ratkaisuja luentosalien uneliaaseen ilmapiiriin. Niistä onkin tutkimuksissa saatu lupaavia tuloksia mm. perusopetuksessa, tutkimustietoa täydennyskoulutuksesta sen sijaan on niukalti. Vaikka SÄL-tekniikka on kehittynyt 1990-luvulta, vaativat ne edelleen melkoisia resursseja. Joten niiltä sopii odottaa merkittävää muutosvoimaa luentosaliin.
Pulma voi kuitenkin olla se, että pelkällä niiden käytöllä ajatellaan ratkaistavan vuorovaikutteisuuden haasteet. ”Vuorovaikutteisen ja aktivoivan koulutustilaisuuden” SÄLin hyödyntäminen saattaa jäädä kitukasvuisten & kapea-alaisten kysymysten tasolle – ’Oletteko terveyskeskus- vai sairaalalääkäreitä?’ tai ’Käytättekö lääkettä X vai Y?’. Sitten luennoitsija hieman pöyhii kommenteillaan äänestysprosentteja and That’s all.
Kekseliäisyyttä kaukosäätimien käyttöön
Aktiivisen vuorovaikutteisuuden toteuttamiseen ovat asiantuntijat hahmotelleet mm seuraavia tekniikoita: (keino 1) dynaaminen menetelmä eli luennoitsija modifioi esitystään (ja yleisön aktivointitekniikkansa) sen mukaan millaisia vastausjakaumia saadaan; (keino 2) esityksen kaikkia kysymyksiä ei määritetä etukäteen, vaan esittäjä hyödyntää tarpeen erilaisia kysymyksiä, joilla voidaan vaikkapa selvittää (2a) onko yleisö ymmärtänyt juuri esitetyn asian oikein tai (2b) yleisön toiveet puhuuko esittäjä seuraavaksi asiasta X, Y vai Z.
Yllä kaaviokuva keinon no: 1 käytöstä SÄL-luennolla: kysymys A:n jälkeen luentoyleisöstä tehdään työpareja tai tiimejä pohtimaan kysymystä luennoitsijan ohjeistamana – ja sitten voidaan vaikkapa uusintaäänestää samaisesta kysymyksestä A. Toiminta muuttuu aktiiviseksi tiedon ja tietämyksen prosessoinniksi, jossa on mukana myös vuorovaikutusta ryhmässä.
* Forsetlund L, Bjørndal A, Rashidian A ym: Continuing education meetings and workshops: effects on professional practice and health care outcomes. Cochrane Database Syst Rev. 2009 Apr 15;(2):CD003030.
perjantai 13. elokuuta 2010
Säästääkö verkkokurssi koulutettavan aikaa?
Maailmalla vauhdilla yleistyvän verkkoperustaisen lääketieteellisen täydennyskoulutuksen vertailu perinteisiin luento- yms. menetelmiin jatkuu. Jo aiemmin todettiin, että oppimistulokset ovat molemmissa vähintään yhtä hyvät. Nyt tuore systemoitu katsaus vertailee ajankäyttöä niiden välillä. Sen tekijät (Cook ym*) kelpuuttivat mukaan sellaiset tutkimukset (22 kpl), joissa terveydenhuollon ammattilaisten ajankäyttöä oli vertailtu verkkokurssilla ja perinteisessä koulutustoteutuksessa. Meta-analyysin loppupäätelmänä todettiin, että koulutettavan opiskeluun tarvitsema aika oli molemmissa toteutustavoissa samanlainen.
Lukijan leukaa loksautti se, että katsauksessa ei otettu lainkaan kantaa perinteisen koulutuksen oheisilmiöihin, joiden ajantarve on helposti yhtä suuri kun varsinaisen koulutuksen. Näitä ovat esimerkiksi matkaaminen toiseen työpisteeseen tai jopa toiseen kaupunkiin. Jo sirtyminen omalta terveysasemalta toiselle puolelle kaupunkia kuuntelemaan tunnin mittaista luentoa syö aikaa helposti toisen mokoman. Cook ym. tosin itsekin pahoittelivat, että kriteerit täyttäviä tutkimuksia on varsin niukalti, mikä rajoitti melkoisesti tulosten analyysejä.
Verkkokoulutusta viransijaisten perehdyttämiseen?
Verkkoperustainen koulutus tarjoaa joustoja ajallisesti kun koulutettava voi opiskella verkkoperustaisia oppimateriaaleja itselleen sopivana ajankohtana. Tämä voisi olla täsmäratkaisu esimerkiksi viransijaisten perehdyttämiseen. Sijaisten asianmukainen opastaminen työtehtäviin ja tietojärjestelmien käyttöön vie organisaatiolta todella paljon aikaa – ja hutiloiva perehdytys taas kostautuu viransijaisten tiedollisten valmiuksien puutteena. Sen seuraamukset ovat kovin tuttuja terveydenhuollon työntekijöille.
*Cook D, Levinson A ja Garside S. Time and learning efficiency in Internet-based learning: a systematic review and meta-analysis. Adv Health Sci Educ Theory Pract. 2010 May 14 [Epub ahead of print]
Lukijan leukaa loksautti se, että katsauksessa ei otettu lainkaan kantaa perinteisen koulutuksen oheisilmiöihin, joiden ajantarve on helposti yhtä suuri kun varsinaisen koulutuksen. Näitä ovat esimerkiksi matkaaminen toiseen työpisteeseen tai jopa toiseen kaupunkiin. Jo sirtyminen omalta terveysasemalta toiselle puolelle kaupunkia kuuntelemaan tunnin mittaista luentoa syö aikaa helposti toisen mokoman. Cook ym. tosin itsekin pahoittelivat, että kriteerit täyttäviä tutkimuksia on varsin niukalti, mikä rajoitti melkoisesti tulosten analyysejä.
Verkkokoulutusta viransijaisten perehdyttämiseen?
Verkkoperustainen koulutus tarjoaa joustoja ajallisesti kun koulutettava voi opiskella verkkoperustaisia oppimateriaaleja itselleen sopivana ajankohtana. Tämä voisi olla täsmäratkaisu esimerkiksi viransijaisten perehdyttämiseen. Sijaisten asianmukainen opastaminen työtehtäviin ja tietojärjestelmien käyttöön vie organisaatiolta todella paljon aikaa – ja hutiloiva perehdytys taas kostautuu viransijaisten tiedollisten valmiuksien puutteena. Sen seuraamukset ovat kovin tuttuja terveydenhuollon työntekijöille.
*Cook D, Levinson A ja Garside S. Time and learning efficiency in Internet-based learning: a systematic review and meta-analysis. Adv Health Sci Educ Theory Pract. 2010 May 14 [Epub ahead of print]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
