Äänestyslaitteet luentosalissa - vain hypeä ja hupia?

Luentosaliyleisön uneliaisuus voi joskus olla pulma. Huomiokyky lysähtää jo 15:ssa minuutissa ja viesti ei mene perille. Cochrane-katsauksessa* luettiin madonluvut luentomuotoiselle täydennyskoulutukselle, koska sen avulla ei saada oppeja vietyä kuulijoiden arkisiin työkäytänteisiin. Tepsivämpää koulutusta saataisiin käyttämällä vuorovaikutusta ja aktivoivia menetelmiä. Ei kuitenkaan ole pikkujuttu käynnistää vuorovaikutteisuutta luennolla, jossa yleisömassan krooninen kainous latistaa hyvätkin yritykset.

SÄL-teknologia unilukkariksi?

Sähköisistä äänestyslaitteista (SÄL) on haettu ratkaisuja luentosalien uneliaaseen ilmapiiriin. Niistä onkin tutkimuksissa saatu lupaavia tuloksia mm. perusopetuksessa, tutkimustietoa täydennyskoulutuksesta sen sijaan on niukalti. Vaikka SÄL-tekniikka on kehittynyt 1990-luvulta, vaativat ne edelleen melkoisia resursseja. Joten niiltä sopii odottaa merkittävää muutosvoimaa luentosaliin.
Pulma voi kuitenkin olla se, että pelkällä niiden käytöllä ajatellaan ratkaistavan vuorovaikutteisuuden haasteet. ”Vuorovaikutteisen ja aktivoivan koulutustilaisuuden” SÄLin hyödyntäminen saattaa jäädä kitukasvuisten & kapea-alaisten kysymysten tasolle – ’Oletteko terveyskeskus- vai sairaalalääkäreitä?’ tai ’Käytättekö lääkettä X vai Y?’. Sitten luennoitsija hieman pöyhii kommenteillaan äänestysprosentteja and That’s all.

Kekseliäisyyttä kaukosäätimien käyttöön

Aktiivisen vuorovaikutteisuuden toteuttamiseen ovat asiantuntijat hahmotelleet mm seuraavia tekniikoita: (keino 1) dynaaminen menetelmä eli luennoitsija modifioi esitystään (ja yleisön aktivointitekniikkansa) sen mukaan millaisia vastausjakaumia saadaan; (keino 2) esityksen kaikkia kysymyksiä ei määritetä etukäteen, vaan esittäjä hyödyntää tarpeen erilaisia kysymyksiä, joilla voidaan vaikkapa selvittää (2a) onko yleisö ymmärtänyt juuri esitetyn asian oikein tai (2b) yleisön toiveet puhuuko esittäjä seuraavaksi asiasta X, Y vai Z.



Yllä kaaviokuva keinon no: 1 käytöstä SÄL-luennolla: kysymys A:n jälkeen luentoyleisöstä tehdään työpareja tai tiimejä pohtimaan kysymystä luennoitsijan ohjeistamana – ja sitten voidaan vaikkapa uusintaäänestää samaisesta kysymyksestä A. Toiminta muuttuu aktiiviseksi tiedon ja tietämyksen prosessoinniksi, jossa on mukana myös vuorovaikutusta ryhmässä.



* Forsetlund L, Bjørndal A, Rashidian A ym: Continuing education meetings and workshops: effects on professional practice and health care outcomes. Cochrane Database Syst Rev. 2009 Apr 15;(2):CD003030.

Säästääkö verkkokurssi koulutettavan aikaa?

Maailmalla vauhdilla yleistyvän verkkoperustaisen lääketieteellisen täydennyskoulutuksen vertailu perinteisiin luento- yms. menetelmiin jatkuu. Jo aiemmin todettiin, että oppimistulokset ovat molemmissa vähintään yhtä hyvät. Nyt tuore systemoitu katsaus vertailee ajankäyttöä niiden välillä. Sen tekijät (Cook ym*) kelpuuttivat mukaan sellaiset tutkimukset (22 kpl), joissa terveydenhuollon ammattilaisten ajankäyttöä oli vertailtu verkkokurssilla ja perinteisessä koulutustoteutuksessa. Meta-analyysin loppupäätelmänä todettiin, että koulutettavan opiskeluun tarvitsema aika oli molemmissa toteutustavoissa samanlainen.

Lukijan leukaa loksautti se, että katsauksessa ei otettu lainkaan kantaa perinteisen koulutuksen oheisilmiöihin, joiden ajantarve on helposti yhtä suuri kun varsinaisen koulutuksen. Näitä ovat esimerkiksi matkaaminen toiseen työpisteeseen tai jopa toiseen kaupunkiin. Jo sirtyminen omalta terveysasemalta toiselle puolelle kaupunkia kuuntelemaan tunnin mittaista luentoa syö aikaa helposti toisen mokoman. Cook ym. tosin itsekin pahoittelivat, että kriteerit täyttäviä tutkimuksia on varsin niukalti, mikä rajoitti melkoisesti tulosten analyysejä.


Verkkokoulutusta viransijaisten perehdyttämiseen?

Verkkoperustainen koulutus tarjoaa joustoja ajallisesti kun koulutettava voi opiskella verkkoperustaisia oppimateriaaleja itselleen sopivana ajankohtana. Tämä voisi olla täsmäratkaisu esimerkiksi viransijaisten perehdyttämiseen. Sijaisten asianmukainen opastaminen työtehtäviin ja tietojärjestelmien käyttöön vie organisaatiolta todella paljon aikaa – ja hutiloiva perehdytys taas kostautuu viransijaisten tiedollisten valmiuksien puutteena. Sen seuraamukset ovat kovin tuttuja terveydenhuollon työntekijöille.


*Cook D, Levinson A ja Garside S. Time and learning efficiency in Internet-based learning: a systematic review and meta-analysis. Adv Health Sci Educ Theory Pract. 2010 May 14 [Epub ahead of print]